Akira Kurosawan syntymästä tuli maaliskuussa kuluneeksi 100 vuotta. YLE juhlii merkkipäivää esittämällä elokuvan Seitsemän samuraita (Shichinin no samurai, 1954). Monet ohjaajan teokset ovat loisteliaita, mutta Seitsemällä samurailla on erityisasema: se tuntuu kulttuuriselta risteysasemalta, jossa 1500-luvun lopun Japanin kuvaus kohtaa länsimaisen elokuvaperinteen. Kurosawa sai vaikutteita lännenelokuvista, ja toisaalta Seitsemän samuraita inspiroi kymmeniä, ellei satoja, toiminta- ja seikkailuelokuvia. Alkuperäiseen nähden John Sturgesin Seitsemän rohkeaa miestä (The Magnificent Seven, 1960) on vain kalpea aavistus. Itse näin Seitsemän samuraita ensimmäistä kertaa valkokankaalta 1980-luvun alussa: elokuva tuntui samanaikaisesti jännittävältä, psykologisesti tarkalta, humoristiselta ja runolliselta teokselta. Valmistumisaikanaan se oli ennätyksellisen pitkä, ja tiettävästi Kurosawalla oli vaikeuksia projektin rahoittamisessa. Lopputuloksena oli eeppinen teos, jonka jännite kestää alusta loppuun.Alunperin Kurosawa suunnitteli elokuvaa, joka kuvaisi samurain elämää yhden päivän aikana. Mitä pidemmälle taustatyö eteni, sitä laajemmaksi ja monimuotoisemmaksi tarina kehittyi. Ehkä samurain elämää ja eetosta kuvaa parhaiten se, miten Seitsemän samuraita päättyy. Kylän väen muisti on lyhyt: samurait ovat antaneet pyyteettömästi apuaan, mutta elämä jatkuu ja samurait saavat väistyä.
YLE Teeman esitystä katsoessa tuli mieleen: eikö tästä klassikosta olisi aika tehdä kunnollinen digitaalinen kopio, jossa Asakazu Nakain kuvaus pääsisi paremmin edukseen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti