Max Linder, tango ja taistelukaasu

Vintiltä löytyi kauan sitten Pariisista ostettu videonauha, Maud Linder’n isästään Max Linder’stä ohjaama dokumentti Mies ja silkkipytty (L’Homme au chapeau de soie, 1983). Runollinen elokuva rakentaa kuvaa aikakaudesta, mutta piirtää samalla omakohtaisen kuvan ensimmäisiin elokuvatähtiin lukeutuneesta koomikosta, jota Charles Chaplin piti esikuvanaan. Ennen ensimmäistä maailmansotaa Linder oli suosionsa huipulla. Yleisö oppi tuntemaan hänet sofistikoituneena Maxina, joka koikkelehti silkkipytty päässään. Elokuvasta Max aéronaute (1907) lähtien tähteys kävi ilmi jo teosten nimistä. Max hiihti, nyrkkeili, esiintyi toreadorina, matkusti vierailla mailla, meni naimisiin ja erosi. Kun 1910-luvun alkuvuosina elettiin tangokuumetta, valkokankailla nähtiin Berliinissä kuvattu Max, professeur de tango (1912). Kun sota puhkesi, Max Linder joutui rintamalle, mutta hän haavoittui ja kärsi taistelukaasumyrkytyksestä. Vuonna 1916 Linder siirtyi Atlantin tuolle puolen, mutta ura ei koskaan lähtenyt liitoon. Ilmeisesti hän kärsi sodan jälkeen toistuvista masennuskohtauksista ja kaasumyrkytyksen aiheuttamista komplikaatioista. Puolisonsa kanssa Linder teki kaksoisitsemurhan vuonna 1925. Tytär Maud oli silloin alle kaksivuotias.