Lucrezia Borgia (1935)

Abel Gancen Lucrezia Borgia (Lucrèce Borgia, 1935) on hämmentävä: se on tyrmistyttävän raju ja ruumiillinen kuvaus 1400- ja 1500-lukujen taitteesta, täynnä dekadenssia ja väkivaltaa. Historiallisesta Lucrezia Borgiasta ei lopulta paljoakaan tiedetä: hän oli paavi Aleksanteri VI:n avioton lapsi, samaan tapaan kuin veljensä Cesare, Giovanni ja Giofre. 1800-luvun näytelmäkirjallisuus ja ooppera rakensivat Lucreziasta paheellisuuden perikuvan, mutta Abel Gancen tulkinnassa painopiste on enemmän Cesare Borgian vallanhimossa. Isä Aleksanteri on heikko ja voimaton, ja Cesare käyttää Lucreziaa tietoisesti politiikkansa välikappaleena surmauttamalla tämän rakastajat peräjälkeen ja naittamalla sisarensa aina sopivien poliittisten suhdanteiden mukaan. Tutkimuksessa paavi Aleksanterin rooli on nähty vahvempana, mutta Gancen elokuvassa eläimellinen Cesare on kaiken lähtökohta.

Abel Gancen tulkinnassa kontekstina on 1930-luvun poliittinen tilanne: elokuvan valmistumisen aikaan paavina oli Pius XI, joka oli tehnyt lateraanisopimuksen Benito Mussolinin kanssa. Vatikaanin suhde fasismiin oli kaksijakoinen: paavinistuin oli kriittinen kansallissosialismin nousuun, mutta Hitlerin vaatimuksesta Vatikaani solmi konkordaatin Saksan kanssa vuonna 1933. Olisiko Abel Gancen elokuva tämän politiikan ja uskonnon suhteen kommentointia? Lucrezia Borgiassa paavi on aseeton Cesaren vallanhimon tiellä, eikä edes veljesmurha saa Aleksanteria muuttumaan. Gancen elokuvassa eletään väkivallan ja terrorin maailmassa, jonka vastapainona Lucrezian aistillisuus ja 30-lukuhenkinen naturismi on vain viatonta toivoa paremmasta. Sivujuonteena elokuvassa kuvataan myös Girolamo Savonarolan puhetilaisuuksia ja surullista loppua roviolla. Savonarolan lyhyessä roolissa loistaa Antonin Artaud, joka Dreyerin Jeanne d'Arcin kärsimyksessä (1928) oli näytellyt itse inkvisiittoria. Nyt Artaud saa eläytyä uhrin osaan.

Oma kiinnostava juonteensa Gancen tulkinnassa liittyy Niccolò Machiavelliin. Ruhtinaan kirjoittaja on elokuvan kertoja, joka epäilemättä on Cesaresta saanut raaka-ainetta näkemyksiinsä vallasta. Todellisuudessa Machiavelli toimi Cesare Borgian palveluksessa vain lyhyen tovin, mutta elokuvassa hänen hahmonsa painottaa häikäilemättömän vallankäytön analyysia. Viimeisessä kohtauksessa tosin Cesare ja Aleksanteri ovat kuolleet, ja Lucrezia toivoo jäävänä tulevien sukupolvien mieleen taiteen mesenaattina. Machiavelli kääntyy kameraan ja toteaa, ettei historian ja legendan kohtaloista voi koskaan olla varmuutta.