Ruotsin-matka peruuntui, ja perjantaipäivä kului Mietoisissa, Saaren kartanossa. Taiteilija Terike Haapoja oli puhumassa tieteen ja taiteen välisestä rajapinnasta, pääasiassa omien teostensa ja kokemustensa kautta. Lähtökohtana oli ajatus siitä, että tieteen ja taiteen välinen kuilu on historian synnyttämä, ei itsestäänselvyys, ja että tänään on entistä tärkeämpää pohtia tieteen merkitystä taiteen keinoin ja soveltaa poikkitieteellistä otetta myös taiteellisessa työskentelyssä. Haapoja esitteli aluksi omia teoksiaan, joita hän on tehnyt yhteistyössä mm. metsätieteilijöiden kanssa. Erityisen vaikuttava teos on interaktiivinen installaatio Dialogue, jossa kävijän hengitys asettuu vuorovaikutukseen puu fotosynteesin kanssa. Teos tukeutuu teknologiaan, jota käytetään fotosynteesin mittaamisessa. Puu reagoi hengityksen tuottamaan hiilidioksiidiin, mikä puolestaan muutetaan kuultavaksi ääneksi. Yhtä mieletön teos on Inhale-Exhale, jossa ruumisarkun muotoiset laatikot on täytetty humuksella. Teos tekee maahengityksen kuuluvaksi, kun arkkujen maata tuuletetaan 30 sekunnin välein, ja maaperästä vapautuneen hiilidioksidin tasot muuttuvat ääneksi.Teokset rakentuvat luonnontieteellisen tutkimuksen käytäntöjen ja menetelmien varaan, mutta samalla ne tekevät näkymättömän maailman aistein havaittavaksi.
Terike Haapojan luento jää kutkuttamaan mieltä. Miten mielikuvituksellisia kohtaamisia tiede ja taide voisivatkaan tuottaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti