Peter Greenaway on uransa alusta lähtien ollut kiinnostunut 1600-luvusta. Dokumenttia Rembrandtin syytös (Rembrandt's J'accuse, 2008) katsoessa tulee mieleen Piirtäjän sopimus (The Draughtsman's Contract, 1982), jossa Greenaway niin ikään oli kiinnostunut paitsi aikakaudesta myös kuvista ja niiden yksityiskohdista. Rembrandtin syytös on esseistinen dokumentti Yövartio-maalauksesta: se koostuu fiktiivisistä jaksoista, mutta kantavana voimana on Greenawayn oma luento ja tulkinta. Samalla dokumentti on ikonografisen lähiluvun oppitunti. Ohjaaja pakottaa katsojan tarkkailemaan maalauksen yksityiskohtia, ilmeitä, asentoja, katseita, valoefektejä, kompositiota. Vaikka Yövartio on tullut monta kertaa nähtyä, vasta nyt maalauksen monitasoisuus hahmottuu. Kuvan keskellä olevan mustapukuisen hahmon takana on lyhyt, kätketyin kasvoin kuvattu ampuja, joka on juuri laukaissut muskettinsa.Greenawayn argumentti on, että Yövartiossa Rembrandt esittää syytöksen Amsterdamin valtaapitäviä perheitä kohtaan. Greenaway esittää ideansa johdonmukaisesti, mutta tuntuu, että symbolien tulkintaa ohjaa liikaakin Dan Brown -henkinen salaliittoteoria. Greenaway esittää esimerkiksi, että tammenlehti antaa vihjeen murhaajan nimestä, kun tammenlehteä käytettiin usein musketööreihin viittavanana kuva-aiheena. Kiehtovaa ja mukaansa tempaavaa Greenawayn luennointi silti on. Greenawaylla on menossa laaja taidehistoriallinen projekti, digitaalisten installaatioiden sarja, jossa hän pyrkii esittämään tulkinnan yhdeksästä klassisesta kuvasta. Viime syksynä hän teki multimediaprojektin Paolo Veronesen Kaanaan häistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti