Seppo Huunosen vaietuin elokuva on Karvat (1974), joka menestyneen esikoiselokuvan jälkeen oli varmaankin pettymys. Sensorit antoivat jyrkän tuomion heti kättelyssä ja kielsivät elokuvan alle 18-vuotiailta, mikä ehkä on vaikuttanut siihen, ettei sitä koskaan ole nähty televisiossa. Kiinnostavuutta Karvoihin tuo se, että elokuva perustuu samaan Lionel Whiten romaaniin Obession, josta Godard teki Hullun Pierrot’n. Katselin elokuvan kymmenkunta vuotta sitten videolta, ja silloin sitä oli vaikea ymmärtää. Karvat on ehdottomasti edukseen kankaalla. Ennen esitystä Huunonen totesi, että kuvauksessa tavoiteltiin mykkäelokuvan vaikutelmaa leikkaamalla pois harmaan sävyjä.Karvojen tarina on raju: alun ja lopun laulussa viitataan siihen, miten ihmiselämä on kuin karvojen oikukasta heilahtelua. Tarinan päähenkilö Pekka Halme (Mikko Majanlahti) ajautuu omituiseen rikosvyyhtiin, petosten ja väkivallan kierteeseen, johon mystinen Maria (Arja Virtanen) hänet tempaa. Kertomus venyy Malagan hiekkarannoilta Oulun lentoasemalle asti ja päättyy Halmeen hulluuskohtaukseen, joka antaa surulliselle tarinalle fantastisen päätöksen.
Karvat on erikoinen, omalaatuinen ja epätyypillinen elokuva: se on paikoitellen itsetietoisen humoristinen mutta silti sanomaltaan vakava, se rakentaa suomalaittain harvinaisen väkivaltaista rikostarinaa ja on samalla vieraannutettu, tietoisen kylmä.
Karvojen jälkeen Huunonen ohjasi enää komedian Piilopirtti (1978). Perjantain esityksessä ohjaaja oli vilpittömän tyytyväinen siihen, että uusi sukupolvi on halunnut katsoa elokuvan uusin silmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti