Goodfellas (1990)

Rikostoimittaja Nicholas Pileggin romaaniin perustuva Goodfellas (1990) on monien mielestä Martin Scorsesen tuotannon kohokohtia. Se alkaa legendaarisin sanoin: ”As far back as I can remember, I always wanted to be a gangster...” Keskiössä on irlantilais-italialaista taustaa oleva Henry Hill, jonka elämäntarinan varaan Pileggi romaaninsa rakensi. Hill liittyi jo nuorena Lucchesen mafiasukuun ja osallistui Air Francen ja Lufhansan ryöstöihin vuosina 1967 ja 1978. Lopulta Hill ajautui huumebisnekseen, jonka umpikuja vei hänen informantiksi. Hillin todistus johti 50 tuomioon. Goodfellas-elokuvan lopputekstien mukaan Hill on nykyään itse kuivilla, mutta wikipedia tietää kertoa, että Hill pidätettiin jälleen maaliskuussa 2005. Elämä on jatkunut elokuvan jälkeenkin. Hill on myynyt taideteoksiaan eBayssa, mutta joutui viime joulukuussa uudelleen poliisin kynsiin.

Goodfellas viittaa jo nimellään mafiaveljiin, ystävyyden koodistoon, joka sitoo Henry Hillin (Ray Liotta) tovereihinsa, Jimmy Conwayhin (Robert de Niro) ja Tommy DeVitoon (Joe Pesci). Parasta elokuvassa on kolmikon dialogi ja lukemattomat välienselvittelyt, joita työstettiin improvisaation keinoin. Lopputuloksena on verbaalinen mutta samalla ruumiillinen ja affektiivinen mafiayhteisön kuvaus. Scorsesen oivalluksiin kuuluu kertojaäänen kautta tapahtuva näkökulman vaihdos. Tunnin jälkeen kertojaääneksi nousee Henryn lisäksi tuleva puoliso Karen (Lorraine Bracco).

Käsikirjoitus on erinomainen, mutta nyt katsottuna musiikin käyttö jää ihmetyttämään. Goodfellas valmistui aikana, jolloin Hollywood-elokuvien soundtrackille tungettiin niin monta hittibiisiä kuin mahdollista. Lopussa Sid Viciousin ”My Way” on vaikuttava, mutta muutoin biisilistaa olisi voinut karsia kovalla kädellä.