Uhkapeliä elämästä (1955)

Tony Curtisin uran ainoa lännenelokuva oli Rudolph Matén Universalille ohjaama Uhkapeliä elämästä (The Rawhide Years, 1955), jota voi tilanteen mukaan katsoa hulvattomana western-parodiana tai vauhdikkaana toimintapamauksena. Tony Curtis on omimmillaan elokuvan uhkapelikohtauksissa, ja korttihuijarin apulaisena hän on uskottava. Aivan samaa ei voi sanoa cowboy-jaksoista, mutta sujuvasti elokuvaa katsoo, kiitos Rudolph Matén ohjauksen. Krakovalaissyntyinen Maté oli alkuperäiseltä nimeltään Rudolf Mayer, ja hän teki uran kameramiehenä Unkarissa, Itävallassa, Saksassa, Ranskassa ja Englannissa ennen muuttoaan Hollywoodiin 1930-luvun puolivälissä. Oppia Mayer sai yhteistyöstä muun muassa Carl Theodor Dreyerin kanssa. Hollywoodissa Maté kuvasi sellaisia klassikoita kuin Alfred Hitchcockin Ulkomaankirjeenvaihtaja (Foreign Correspondent, 1940) ja Charles Vidorin Gilda (1946). Ohjaajana Maté aloitti vuonna 1947 ja ehti ennen kuolemaansa toteuttaa 31 pitkää näytelmäelokuvaa. Vuonna 1898 syntynyt Maté kuoli sydänkohtaukseen vuonna 1964.

Rudolph Matén kädenjälki on parhaimmillaan elokuvan alussa. Ensimmäiset viisitoista minuuttia on kuin western pienoiskoossa. Kun Uhkapeliä elämästä alkaa, ollaan jokilaivalla, jossa varttuneen korttihuijarin apuna on nuori Ben Matthews (Tony Curtis). Tarkkasilmäinen Matt Comfort (Minor Watson) huomaa huijauksen, mikä aiheuttaa Benille tunnontuskia. Seuraavassa pelissä huijari häviää, ja Matt antaa rahat takaisin edelliselle uhrille. Samalla Ben lähtee omille poluilleen ja Matt tarjoaa työtä ranchillaan. Montaa minuuttia ei ehdi kulua, kun Matt makaa kuolleena, Ben paiskataan veteen ja korttihuijari lynkataan... Tuntuu, että elokuvaan on tuupattu kaikki mahdollinen westerniin liittyvä. Erityisen virkistävä on Rick Harperin hahmo, joka sopii Arthur Kennedylle loistavasti. Benin ja Rickin muodostama duo antaa elokuvalle veijarimaisen sävyn, jonka ansiosta kohellusta jaksaa katsoa silloinkin, kun juoni on epäuskottavimmillaan. Mainio on lopun kuolinkohtaus, jossa pääpukari Andre Boucher (Peter van Eyck) toteaa, ettei häntä kiinnosta keskustella sen paremmin menneisyydestään kuin tulevaisuudestaankaan...