Vihtori ja Klaara -sarjakuvaan ja Tatu Pekkarisen näytelmään perustuva Kaksi Vihtoria (1939) valmistui ensi-iltaan helmikuussa 1939, tilanteessa, jossa ohjaaja Nyrki Tapiovaaran tulevaisuus oli vielä avoin. Tapiovaara kaatui vuotta myöhemmin talvisodassa, ja vain arvaukseksi jää, millaiseksi ohjaajan elokuvallinen visio olisi muovautunut. Kaksi Vihtoria on pesunkestävä komedia, mutta ei projektina yhtä poliittinen kuin osin tuhoutunut Herra Lahtinen lähtee lipettiin (1939). Toisaalta Kaksi Vihtoria on kuin suomalainen vastine Hollywoodin screwball-komedioille. Toisistaan ottavat mittaa nuoret rakastavaiset mutta ennen kaikkea ikääntyneemmät pariskunnat. Viski ja soodavesi virtaavat, ja kaulin heiluu.
Vihtorin (Eino Jurkka) puoliso Klaara (Annie Mörk) lähtee hieromaan kartanokauppoja, ja Vihtori jää näennäisen vastentahtoisesti viettämään muutaman päivän railakasta kesäleskeyttä. Samaan aikaan tytär Hilkka (Sointu Kouvo) flirttailee toimiston uuden konttoristin Robertin (Helmer Kaski) kanssa. Komedialle välttämätöntä väärinkäsitysten vyyhtiä kiihdyttää toinen Vihtori, lakimies (Arvi Tuomi), joka on parhaillaan tekemässä eroa puolisostaan. Epäilemättä teatterinomaisen farssin ohjaaminen oli Tapiovaaralle haaste, mutta käsikirjoitus on täynnä nokkelia oivalluksia. Eihän Suomessa loppujen lopuksi ole montaakaan sähäkän verbaalista komediaa 1930-luvulta.
Kaksi Vihtoria sisältää hienon ravintolakohtauksen, jossa Vihtorit päästävät elämänilonsa valloilleen. Tapiovaaran elokuva dokumentoi artisteja, joista muutoin on vain vähän elävää kuvaa. Erityisesti jää mieleen Edvard Hyypän (1890–1958) mainio steppauskohtaus. Hyyppä oli monipuolinen sirkus- ja estraditaiteilija, joka keikoillaan usein imitoi Charles Chaplinia. Taiteilijanimellä Edwardo tunnettu Hyyppä oli aloittanut akrobaattiryhmän jäsenenä jo 1910-luvulla. Hän teki kansainvälisen uran ja kiersi niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissa. On hienoa, että hänen steppitaidoistaan on taltioitunut vähäinen katkelma kotimaiseen elokuvaan. Ravintolajaksossa nähdään myös imitaattori Victor Boije (1902–1955), joka oli tunnettu eläimien, instrumenttien ja kulkuvälineiden matkijana. Kaksi Vihtoria esittelee Boijen puhallinmusiikkona sekä kanojen ja sikojen imitoijana. Näiden esitysten lisäksi täytyy mainita Mirjami Kuosmasen ”Sulamith” ja Matti Jurvan ”Väliaikainen”.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti