Seitsemäs ratsuväki (1956)

Harry Joe Brownin ja Randolph Scottin tuottamien lännenelokuvien joukossa Seitsemäs ratsuväki (7th Cavalry, 1956) on kiinnostava poikkeus. Se sijoittuu tarkkaan historialliseen ajankohtaan: Little Big Hornin taistelu on juuri käyty ja kenraali Custer on vainaa. Käsikirjoitus perustuu Glendon Swarthoutin novelliin ”A Horse for Mrs. Custer”, josta Peter Packer teki käsikirjoituksen. Ohjaajaksi valikoitui kokenut Joseph H. Lewis, jolla oli takanaan sarja erinomaisia elokuvia, Lain vihollnen (The Undercover Man, 1949), Rikoksen pyörteessä (The Gun Crazy, 1950) ja Häikäilemättömät (The Big Combo, 1955). Lewis oli juuri tehnyt yhteistyössä Brownin ja Scottin kanssa, tuloksena sujuva western Ase on puhunut (A Lawless Street, 1955). Lewis kallistui uransa lopulla vahvasti lännenelokuvaan. Tämän jälkeen tulivat vielä Hehkuvaa vihaa (The Halliday Brand, 1957) ja erinomainen Terroria Teksasissa (Terror in a Texas Town, 1958). Sydämen reistailu pakotti kuitenkin luopumaan työtahdista, ja Lewis siirtyi television länkkäreiden tekijäksi. Sydän kylläkin kesti pitkään, sillä Lewis kuoli 93-vuotiaana vuonna 2000 Kaliforniassa.

Peter Bogdanovichin haastattelukirjassa Who The Devil Made It Joseph H. Lewis on melko vaitonainen Seitsemännen ratsuväen valmistumisesta. Hän kertoo kuitenkin kriittisestä suhtautumisestaan aiheeseen ja vaikeuksistaan motivoitua: ”I became terribly confused because I found out what a horrible man Colonel Custer was. Jiminy cricket! This was really a maniac – despicable man. And that truly interfered with my work: because I couldn't tell a true story. And I couldn't make a hero out of this man because of what I knew about him, and you had to in this film.” Toisaalta, kenraali Custer ei sinänsä elokuvassa esiinny, mutta hänen perintöään ja muistoaan käsitellään alusta loppuun. Vaikka Lewis on kriittinen omaa työtään kohtaan, alku on mielestäni loistava. Seitsemäs ratsuväki alkaa kuvaamalla, miten kapteeni Tom Benson (Randolph Scott) ratsastaa morsiamensa Martha Kelloggin (Barbara Hale) kanssa kohti Fort Lincolnia. Tukikohta osoittautuu kuolleeksi, kaikkialla on hiljaista. Kun Benson on päässyt pylväsaidan yli, kamera kiertää 360 astetta hiljaisen tyhjyyden yli. Yhtäkkiä ilmestyy hätääntynyt Charlotte Reynolds (Jeanette Nolan), jonka mies on juuri kaatunut Little Big Hornissa. Hän syyttää Bensonia pakoilusta, vastuun välttämisestä. Juuri tämä kysymys tekee elokuvan alusta vaikuttavan: päähenkilö ei ole kokenut traagista taistelua, hän on selviytyjä, mutta samalla hänen epäillään tietoisesti vältelleen taistelua, josta hänen olisi Custerin ystävänä pitänyt tietää. Asetelma on psykologisesti tuttua kaikkien katastrofien jälkikäsittelystä.

Alun jälkeen Seitsemäs ratsuväki hajoaa hetkeksi. Seuraa sarja tiukkasanaisia keskusteluja ja tutkimuksia, eikä Lewis ole selvästikään ollut kovin kiinnostuut niiden ohjaamisesta. Loppu sen sijaan kohoaa jälleen, kun toiminta käynnistyy noin 25 minuuttia ennen loppua. Benson karistaa epäilyt lähtemällä vapaaehtoisesti pelastamaan Custerin ruumista Little Big Hornin mullasta. Ruumiin kohtalo on koko elokuvan ydin. Seitsemäs ratsuväki tapailee myös kulttuurien kohtaamisen kysymyksiä, kun ratsuväen sotilaat pohtivat, miten operaatio ylipäätään voidaan tehdä, sillä taistelupaikka on nyt intiaaneille pyhä. Eräs puhuja vertaa alueelle tunkeutumista kirkkoon hyökkäämiseen. Tosin Benson kutsuu tätä kaikkea vain taikauskoksi. Lopussa Custerin hevosen ilmestyminen paikalle auttaa sotilaat pois intiaanien piirityksestä, sillä nämä tulkitsevat kenraalin hengen olevan läsnä. Kaikesta tästä huolimatta alkuperäisten amerikkalaisten kuvauksessa voi nähdä aavistuksen muuttuvista näkemyksistä, kunnioitustakin.