Cowboy (1958)

Frank Harrisin omaelämäkerrallinen teos My Reminiscences as a Cowboy oli pohjana Delmer Davesin vuonna 1958 valmistuneelle westernille Cowboy. Davesin aiempiin lännenelokuviin verrattuna Cowboy tuntuu etääntyvän klassisista lähtökohdista ja kurottavan kohti 60-luvun barokkisia lännenkomedioita. Kokonaisuutena elokuva ei ole eheä tai yhtenäinen, ja tiettyä hybridisyyttä on muissakin Davesin westerneissä. Ehkä hämmentävintä Cowboyssa on se, että elokuva alkaa komediana, joka tuntuu viittaavan aivan erilaiseen tarinaan kuin mitä lopulta valkokankaalle heijastuu. Graafisten alkutekstien jälkeen katsoja johdatellaan chicagolaiseen loistohotelliin, jossa Frank Harris (Jack Lemmon) työskentelee. Hotellissa majailee meksikolainen perhe, jonka tyttäreen Mariaan (Anna Kashfi) Frank on ihastunut. Yhtäkkiä tärkeitä vieraita on tulossa ja, hämmästyttävää kyllä, tämä porukka osoittautuu erämaasta rantautuneeksi cowboy-laumaksi, jota johtaa Tom Reese (Glenn Ford). Cowboyt ovat kuljettaneet karjaa Meksikosta Chicagoon ja elävät herroiksi niin kauan kuin rahaa riittää. Oopperaankin Reese johtaa joukkonsa. Enpä muista lännenelokuvaa, jossa lehmipojat kävisivät oopperassa!

Aloitus on yllättävä, mutta varsinainen juju on vasta tulossa. Vähä vähältä tunnelma vakavoituu. Harris tuppautuu Reesen mukaan seuraavalle Meksikon-matkalle. Lännenelokuvan historiasta löytyy paljon keltanokan kouluttamiseen keskittyviä, paternalistisia elokuvia, ja tavallaan Cowboy tähän perinteeseen liittyy. Silti Delmer Daves onnistuu vakavoittamaan tunnelman kliseitä syvemmälle. Kohtaus, jossa cowboyt leikkivät kalkkarokäärmeellä ja hymy hyytyy kuoleman hetkellä, jää mieleen. Vaikuttava on myös tragedia, jota katsojalle ei koskaan näytetä. Kun Reese ja Harris ovat uudelleen palaamassa kohti Chicagoa, Doc Bender (Brian Donlevy) jättää työnsä mennäkseen elämään ystävänsä Samin kanssa. Doc perustelee valintaansa Reeselle sanomalla, että pelkän aseen ja satulan varaan ei voi rakentaa tulevaisuutta. Vähän myöhemmin Charlie (Vaimoni on noita -sarjasta tuttu Dick York) tuo tiedon, että Samin ja Docin riitaantumisen jälkeen Doc oli löydetty hirttäytyneenä. Ystävyyden kariutuminen oli Docille liian raskas kokemus.

Cowboyn yllätyksellisyyteen kuuluu myös Jack Lemmonin roolisuoritus, joka siirtyy humoristisesta tyylistä elämän traagisuuden äärelle. Lemmon oli näytellyt televisiossa jo 1940-luvun lopulta lähtien, mutta hänen komedialliset triumfinsa olivat vielä edessä päin. Billy Wilderin ohjaama Piukat paikat (Some Like It Hot, 1959) valmistui seuraavana vuonna. Myös Glenn Ford on erinomainen pehmenevänä cowboy-pomona. Mitä enemmän Fordin työskentelyä olen nähnyt, sen monipuolisemmalta näyttelijältä hän on alkanut näyttää.