Salaisen agentin kansio (1965)

Len Deightonin romaaniin perustuva, Sidney J. Furien ohjaama Salaisen agentin kansio (The Ipcress File, 1965) oli tuottaja Harry Saltzmanin ironinen vastaveto James Bond -elokuville. Tähän asetelmaan liittyy jo päähenkilön, silmälasipäisen, hieman poissaolevan tuntuisen Harry Palmerin (Michael Caine) habitus. Salaisen agentin kansion maailma, vakoilijoiden ja vastavakoilijoiden epämääräinen todellisuus, on äärimmäisen byrokraattinen. Elokuvan ensimmäinen puolituntinen rakentaa melankolisen kuvan salaisen palvelun toiminnasta, jonka perimmäisen motiivit jäävät täysin hämärän peittoon. Bond-elokuvaan viittaa Palmerin vierailu salaisen palvelun päämajassa. Hemaisevan sihteerin sijalla on tupakkaa korsteenin lailla polttava Alice (Freda Bamford). Kun Bond-elokuvien alussa esitellään agenttien uusia teknisiä hienouksia, Palmer johdetaan konepajaan, jossa porakone surisee.

Palmeria ja Bondia yhdistää kiinnostus gourmet-ruokaan. Tosin Harry Palmerin ruokaharrastukset saavat ironisen käsittelyn. Alkutekstien aikana nähdään heräävä Palmer, joka jauhaa kahvipavut ja valmistaa aamukahvinsa pressopannulla. Myöhemmin Palmer törmää entiseen pomoonsa Rossiin (Guy Doleman) valintamyymälässä. Salaperäisen keskustelun lomassa Ross arvostelee Palmeria, joka ostaa liian kalliita herkkusieniä.

Salaisen agentin kansio jää mieleen surumielisenä trillerinä. Agentti Palmer on lopulta vain välikappale suuremmassa pelissä, jonka todellinen laita ei koskaan valkene. Lopun kidutuskohtaus on ruumiillisuudessaan vaikuttava. Vain kivun kautta Palmer pystyy vastustamaan manipulaatiota. Salaisen agentin kansio eli The Ipcress File on myös visuaalisesti toimiva. Kuvallinen ilmaisu on alusta lähtien tyyliteltyä, ja Sidney J. Furie käyttää erityisen paljon alaviistokuvausta. Usein kamera on myös taka-alalla, kurkistamassa verkkojen ja ristikkojen takaa.