Elämä on täynnä yllätyksiä: perjantaina 10. kesäkuuta tuli äkkilähtö Sveitsiin, kun kävin hakemassa sairastuneen interreilaajan Lauterbrunnenista. Sveitsi on ollut minulle aina läpikulkumaa: 1980-luvun puolivälissä palasin Espanjasta Geneven kautta koti-Suomeen, rahat oli käytetty mutta onneksi oli kahvilasta siepattuja sokeripaloja, joilla selvittiin Tukholmaan. 2000-luvun alussa pyyhälsimme alppien yli junamatkalla Firenzeen. Nyt retki oli yhden päivän pikainen hin und zurück: aamulla lento Zürichiin ja junalla Bernin ja Interlakenin kautta Lauterbrunneniin, perillä vajaan tunnin, jonka jälkeen samaa reittiä takaisin lähtöruutuun. Aikataulut olivat pünktlich, ja Zürichin lentokentällä olimme juuri ajoissa. Vasta Lauterbrunnenissa oikeastaan ymmärsin, mistä paikasta on kyse. Pääkadun takaa hohti valkoisena Jungfrau, Bernin alppien korkein huippu, joka kohoaa 4 158 metriä merenpinnan yläpuolelle. Juuri tänä vuonna Jungfraun valloituksesta tulee kuluneeksi 200 vuotta. Ensimmäisenä Jungfraun huipulle kiipesivät sveitsiläiset Meyerin veljekset 3. elokuuta 2011.
Kesäkuisena perjantaina Lauterbrunnen kuhisi matkailijoita. Samalla tulee sellainen olo, että paikalla pitäisi olla vähän pidempään, ainakin kauemmin kuin mihin nyt on mahdollisuus. Ehkäpä aika olisi kypsä tulle Sveitsiin muutenkin kuin vain hin und zurück.
10. kesäkuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti