Peilin takana (1956)

Nicholas Rayn ohjaama ja James Masonin tuottama Peilin takana (Bigger Than Life, 1956) ei esittelyjä kaipaa: se on Rayn pääteoksia. Alunperin elokuva menestyi huonosti, ehkä siksi, että se kuvasi kriittisesti yhdysvaltalaista esikaupunkielämää, mutta Cahiers du cinéma nosti teoksen kaanoniin 1960-luvun alussa. Peilin takana alkaa koulun ovelta: päähenkilö Ed Avery (James Mason) on opettaja, mutta matalan palkan vuoksi hän työskentelee myös taksikeskuksessa pari päivää viikossa, salaa vaimoltaan Loulta (Barbara Rush). Kolmihenkisen perheen elämä näyttää niukalta mutta onnelliselta. Koti esikaupungialueella toteuttaa sosiaalisia odotuksia, ja varmaankin perhe haaveilee jostakin muusta, sillä seinät on täytetty matkailujulistein: Firenze, Bologna, Eurooppa... Perheen elämä järkkyy, kun isä sairastuu ja saa mystiseen tautiinsa lääkkeeksi kortisonia. 50-luvulla kortisoni oli ihmelääke, johon liitettiin myös pelkoja. Nicholas Rayn tulkinnassa yliannostus johtaa persoonallisuushäiriöihin.

Peilin takana on parhaimmillaan kuvatessaan Ed Averyn vähittäistä muutosta. Siitä ensimmäinen merkki on reteä täsmäisku muotiliikkeeseen, johon perheellä aiemmin ei ole ollut varaa. Ed saa yhä ahdasmielisempiä sävyjä, joiden huipentumana on lopun lähes vanhatestamentillinen vimma: Ed on vakuuttunut siitä, että hänen poikansa on elinkelvoton. Isän ylimielisyys huipentuu lauseeseen: ”God is wrong.”

Nicholas Rayn pelottavassa perhedraamassa on monta särmää: isän kortisoniaddiktio tuntuu viittaukselta ajankohtaiseen huumekysymykseen, tosin tässä vaara iskee suoraan ydinperheen ytimeen. Isän vainoharhaistuminen muistuttaa myös aikakauden poliittisesta tilanteesta, kylmän sodan ilmapiiristä. Kun Peilin takana -elokuvaa katsoo tämän päivän psyykelääkkeiden kannalta, on kiinnostavaa, miten elokuva leikittelee ihmisen medikalisaatiolla. Lääkkeillä on tunnevaikutuksia, ja ihminen on lopulta vain kemiallisen säätelyn kohde.

Ed Averyn rooli on tehty mittatilaustyönä James Masonille, joka pääsee näyttämään parastaan. Mason olikin hiljattain näytellyt alkoholistia George Cukorin elokuvassa