Seitsemän (1995)

Seitsemän kuoleman syntiä innoitti kahta samannimistä episodielokuvaa, Les sept péchés capitaux, vuosina 1952 ja 1962: studiokauden ja uuden aallon ranskalaiset ohjaajat esittivät niissä näkemyksiään ylpeydestä, kateudesta, vihasta, laiskuudesta, ahneudesta, ylensyönnistä ja himosta. Keskiaikaisen teologian luokittelu paheista on jättänyt lähtemättömän jäljen länsimaiseen kulttuuriin. Viime vuosien vaikutusvaltaisin syntikuvaus lienee David Fincherin vuonna 1995 ohjaama film noir -henkinen trilleri Seitsemän (Seven/Se7en). Luvulla seitsemän on elokuvassa konkreettinen merkitys: päähenkilönä on poliisi William Somerset (Morgan Freeman), jolla on enää seitsemän päivää jäljellä ennen eläkkeelle siirtymistä. Hän saa työparikseen nuoren David Millsin (Brad Pitt) ja ajautuu haasteellisen murhavyyhdin tutkimuksiin. Syntejä enemmän Fincherin elokuvan nimi korostaa numeroa seitsemän. Tällä on laaja symbolinen merkitys: antiikissa maailman ihmeitä oli seitsemän, Ilmestyskirjassa maailmanloppua enteilevät seitsemän karitsaa, seitsemän pasuunaa ja seitsemän enkeliä. Lukua 7 on mystifioitu myös elokuvassa, Tay Garnettin Seitsemästä syntisestä Kurosawan Seitsemään samuraihin ja Bergmanin Seitsemännestä sinetistä Sturgesin Seitsemään rohkeaan mieheen.

Tuore bluray-julkaisu tekee oikeutta Fincherin elokuvan mustille sävyille, pimeille sokkeloisille asunnoille ja sateisille katunäkymille. Alku on hämmentävän tyly, armoton, ja hetkeksi synkkään maailmaan tulee pilkahdus, kun Somerset istahtaa kirjastoon lukemaan Dantea ja Chauceria. Tuntuu, että kirjasivistys on utooppinen toiseuden maailma, joka hetkeksi välähtää vain painuakseen uudelleen lohduttoman nykypäivän tuolle puolen. Käsikirjoittaja Andrew Kevin Walker vilahtaa elokuvassa ruumiina, lisäksi mieleen jäävät Richard ’Shaft’ Roundtree asianajaja Martin Talbotina, Gwyneth Paltrow Millsin Tracy-puolisona ja Kevin Spacey karismaattisena sarjamurhaajana. Spaceyn rooli on lyhyt mutta sitäkin tehokkaampi. Elokuvan lopun koukku siitä, että vihaa edustaa lopulta toinen poliiseista, Mills, ja kateutta murhaaja, on osin arvattava, ja epäilemättä Walkerilla ja Fincherillä on ollut vaikeuksia tarinan lopettamisessa. Tästä kertoo sekin, että käsikirjoitusvaiheessa teokseen suunniteltiin hyvin erilaisia lopetuksia. Mielessä oli myös sellainen vaihtoehto, jossa Somerset olisi pelastanut Millsin uhrautumalla itse, mutta elokuvaan päätyi pessimistinen ratkaisu, jossa seitsemän kuoleman synnin mastermind onnistuu tavoitteessaan.