Karpaattien linna (1981)

Ostin Saksan-matkalta Oldřich Lipskýn kulttielokuvana pidetyn kauhuparodian Karpaattien linna (Tajemství hradu v Karpatech, 1981). Elokuvaa ei Suomessa tiettävästi ole esitetty, mutta se voitaneen suomentaa Jules Vernen romaanin mukaan, sillä teos pohjautuu Vernen teokseen Le chǎteau des Carpathes (1892). Lipskýn elokuvista olen aiemmin nähnyt ainakin Limonadi Joen (Limonádový Joe, 1964) ja TV:ssä 80-luvulla esitetyn Adele ei ole vielä syönyt (Adéla jeste nevecerela, 1977). Karpaattien linnan päähenkilö on kreivi Felix Teleke von Tölökö (Michal Docolomanský), oopperalaulaja, joka palvelijansa Ignazin (Vlastimil Brodský) kanssa vaeltaa Karpaateilla. Vuorilla vastaan tulee yksinäinen linna, jossa paroni Gorc (Milos Kopecký) tekee hullun keksijänsä johdolla kaikenlaisia kokeita. Oudon linnan kätköissä käytetään jo elokuvaa ja televisiota mutta myös monia kuvitteellisia teknologioita. Lipskýn elokuvaa voisi pitää jonkinlaisena steampunk-scifinä, jossa fantasioidaan 1800-luvun lopun tieteellä ja teknologialla. Tärkeä osuus surrealismiin on ollut Jan Švankmajerilla, joka on ollut suunnittelemassa elokuvan visuaalista ilmettä.

Paroni Gorc on Karpaattien linnassa eksentrikko, joka jumaloi musiikkia, ennen kaikkea oopperaa. Pyhäinjäännöskokoelmassaan hän vaalii muun muassa Richard Wagnerin baskeria. Gorcin todellinen intohimo on ooppera, ja linnan yksinäisyydessä hän palvoo sopraano Salsa Verdeä (Evelyna Steimarová). Laulajan ääni huumaa myös Teleke von Tölökön, mutta lopulta salaisuus paljastuu. Karpaattien linna sisältää mahtavaa oopperaparodiaa, kuten kohtauksessa, jossa Teleke von Tölökö kuristaa veltosti Desdemonaa Verdin Otellossa.