Frank Borzagen viimeinen ohjaus Suuri kalastaja (The Big Fisherman, 1959) kuuluu niihin harvinaisuuksiin, joita ei vielä toistaiseksi ole julkaistu dvd:llä, bluraysta puhumattakaan. Spektaakkeli perustuu Lloyd C. Douglasin romaaniin, jonka idea on hyvin lähellä kirjailijan edeltävää teosta The Robe (josta muuten valmistui kaikkien aikojen ensimmäinen CinemaScope-elokuva, Henry Kosterin ohjaama Näin hänen kuolevan). Pyhän Pietarin (Howard Keel) elämää kuvaava elokuva on hidastempoinen, mutta toisaalta kiinnostava siinä tavassa, jolla se yhdistää mukaan arabialaistyttö Faran (Susan Kohner) tarinan. Vanha videokopio ei tee oikeutta Lee Garmesin kuvaukselle ja 70 mm:n Super Panavision -teknologialle. Suuri kalastaja on epäilemättä jäänyt monien 50-luvun antiikki- ja raamattuspektaakkelien jalkoihin: siinä ei ole suurellisia taistelu- ja joukkokohtauksia, sen sijaan elokuvassa on paljon dialogia, kamarimaisuutta, joka on epäilemättä myös sopinut Frank Borzagen tyyliin. Parhaimmillaan Borzage on Herodes Antipasin (Herbert Lom) hovin kiihkeitä tunnelmia kuvatessaan. Mutta toisaalta: kolme tuntia tuntuu turhan paljolta. Välillä Jumala on äänessä liikaakin, varsinkin kun Hän puhuu 50-luvun opetuselokuvan maneerein.Suuri kalastaja valmistui aikana, jolloin Lähi-idän kysymys oli päivänpolttava. Monissa aikakauden spektaakkelielokuvissa viitattiin juutalaisten ja ”arabien” välisiin suhteisiin. Näin on myös Suuren kalastajan kohdalla. Loppukohtauksessa Fara hylkää rakastettunsa Voldin (John Saxon), josta on tullut ”King of Arabia”. Kristitty Fara ei voi jäädä kuninkaan luokse vaan häipyy ulapalle Pietarin veneessä, ”kalastettuna” sieluna. Viimeisissä sanoissaan hän vetoaa siihen, että kuningas toisi rauhan juutalaisten ja arabien välille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti