Jacques Martin (1921–2010) tunnetaan tasavallan ajan lopun Roomaan sijoittuvasta sarjakuvastaan Alix, jonka julkaisu alkoi Tintin-lehdessä vuonna 1948. Piirtämisen Martin lopetti 80-luvun lopulla, mutta hän käsikirjoitti viimeiseksi jääneen albumin vielä ennen kuolemaansa. Antiikin Rooman ohella Martin fantasioi myös muita historian aikakausia, Orion sijoittui Kreikkaan, Keops Egyptiin, Jhen (aluksi Xan) myöhäiskeskiajan Ranskaan, Loi aurinkokuninkaan hoviin, Arno Napoleonin sotien aikaan ja Frank nykypäivään. Yhdessä piirtäjä Jean Pleyersin kanssa toteutettu Jhen seikkaili Tintin-lehdessä vuosina 1978–80 kahdentoista tarinan verran. Albumeita ilmestyi yhdeksän vuosien 1984–2000 kuluessa. Hankin hiljattain viisi ensimmäistä albumia saksankielisinä käännöksinä eBaystä, ja vasta nyt pääsin niitä kunnolla lukemaan. Ranskankielisiä albumeja on tällä hetkellä ilmestynyt kaiken kaikkiaan kaksitoista, sillä vuosina 2008–11 käsikirjoittaja Hugues Payen on jatkanut Martinin työtä.
Jhen ammentaa mielikuvitukselliset käänteensä satavuotisen sodan loppuvaiheista. Kun ensimmäinen kertomus L'Or de la mort (Tödliches Gold, 1984) alkaa, Jeanne d'Arc on vastikään poltettu roviolla Rouenissa, ja nuori arkkitehti Jhen Roque on saanut pestin Gilles de Rais'n linnaan kappelia suunnittelemaan. Jhen ja Gilles osallistuvat yritykseen pelastaa Jeanne d'Arc, joka on myyty englantilaisille. Satumaiset lunnasrahat löytyvät ja jaetaan sotilaille, mutta Orléansin neitsyt jää tavoittamatta. Seuraavassa albumissa Jehanne de France (Johanna von Frankreich, 1985) Jeanne d'Arc on yhä keskiössä, poissa olevana, muistettuna. Liikkeellä on huhuja siitä, että Jeanne olisi onnistunut ihmeenomaisesti pakenemaan: kertomuksen alussa pieneen kylään saapuu vale-Jeanne, joka ei kuitenkaan onnistu vakuuttamaan. Toinen vale-Jeanne ilmaantuu lopussa, mutta Gilles de Rais osoittaa hänet petturiksi. Tätä tekoa tosin nakertaa tietoisuus siitä, että Gilles itse kätkee salaisuutta, joka ei vielä ole paljastunut. Kahden ensimmäisen albumin aikana epäilyksiä kasaantuu Gillesin ympärille, mutta Jhen säilyy salaperäisen ruhtinaan ystävänä. Lukijan oletetaan tietysti tietävän, että Gilles tuli sittemmin tunnetuksi Ritari Sinipartana, sarjamurhaajana. Poikia katoaa kahden ensimmäisen albumin aikana mystisesti, ja Gillesin maaninen halu kuulla poikasorpaanojen kuorolaulua saa makaaberin sävyn. Toisen albumin lopussa Jhen on vähällä palata Gillesin linnaan, mutta hän päättää kuitenkin lähteä omille poluilleen. Gillesin mysteeri jää vielä ratkaisematta.Jhenissä viehättää tarinan eeppisyys, laaja kerronnan linja, ja vaikka albumit ovat itsenäisiä kokonaisuuksiaan, kertomuksessa säilyy jännite. Pleyersin piirrostyyli tuo mieleen Jacques Martinin parhaat Alix-albumit: kuvat ovat täynnä yksityiskohtia, joihin voi uppoutua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti