Helsinki, ikuisesti (2008)

Peter von Baghin ohjaama ja Jouko Aaltosen tuottama Helsinki, ikuisesti (2008) alkaa vaikuttavalla kuvalla: Finlandia-elokuvasta peräisin olevissa otoksissa jäänmurtaja raivaa tietään Helsingin edustalla ja nuoret juoksevat jäällä kilpailemassa siitä, kuka uskaltaa tulla lähimmäs. Yhtä vaikuttava on viimeinen kuva vuoden 1918 Helsingistä. Samaan aikaan kun von Bagh toteaa ääniraidalla: ”Historia katsoo meitä”, väki ajelehtii kameraa kohti. Katseet ovat vaikuttavia. Enemmän kuin Helsinki jäävät elokuvan jälkeen mieleen ne ihmiset, jotka kaupungin tekevät ja joiden kohtaloista tiedämme lopulta vain vähän. Itse dokumentti Helsinki, ikuisesti on taidokas kollaasi, joka alkaa rautatieasemalta aivan kuin Walter Ruttmannin Berliini-sinfonia. Kollaasiotteeltaan Helsinki, ikuisesti muistuttaa Sininen taide -sarjaa: maalauksilla ja kirjallisuussitaateilla on tärkeä rooli runollisen kuvan rakentajana. Ilmeisesti Suomalaisen elokuvan festivaaleilla oli elokuvan filmikopion kotimainen ensi-ilta, vaikka teos on nähty jo kahdesti televisiossa. Mutta kankaalle tämä teos ehdottomasti kuuluu ja sopii.