
Sana punoo yhteen rakkaustarinan ja uskonnollisen jännitteen. Andersin ja Annen liitto ei ole mahdollinen isien uskonnollisen skisman tähden. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun Inger sairastuu, saa keskenmenon ja menehtyy lopulta itse. Johannes palaa kotiin kirkaskatseisena ja ihmettelee, kuinka kaikki vakuuttavat uskoaan, kun eivät kuitenkaan usko ihmeen mahdollisuuteen. Samassa Inger nousee ruumisarkustaan.
Jos Dreyer Vihan päivässä (Vredens dag, 1943) oli kuvannut noitavainojen kautta suvaitsemattomuutta ja kätketysti toisen maailmansodan vainojen herättämiä tunteita, Sana tuntuu käsittelevän myös suvaitsevaisuuden kysymyksiä. Loppukohtauksessa dogmaattinen usko saa jäädä, ja elokuva tuntuu puhuvan ylirajaisen ymmärtämisen puolesta. Sana käsittelee uskoa ja uskontoa, mutta sen merkitys on yleisempi.
Dreyerin Sanassa viehättää sen askeettisuus ja tietoinen hitaus. Interiöörit eivät ole eletyn makuisia, eikä se ole tarkoituskaan. Borgenin kodissa vallitsee hiljaisuus, jota korostaa kellon tikitys. Kun Inger kuolee, kello pysäytetään ja täydellinen hiljaisuus laskeutuu. Tuntuu, että kamera on tietoisen kaukana kohteistaan. Vasta viimeisessä kuvassa, kun Mikkel ottaa Ingerin syleilyynsä, kamera astuu askeleen lähemmäs, kohti elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti