Hella Wuolijoen Niskavuori-näytelmiä ovat saattaneet elokuviksi Valentin Vaala, Edvin Laine ja Matti Kassila. Lisäksi Kalle Pursiainen on ohjannut draamoja televisioteatterille. Edvin Laineen ohjaama
Niskavuoren Aarne sai ensi-iltansa 25. maaliskuuta 1954, mutta sitä ei Wuolijoki enää nähnyt, sillä hän ehti menehtyä 2. helmikuuta. Tauno Palo oli tulkinnut Niskavuoren Aarnea jo Valentin Vaalan ohjauksessa
Niskavuoren naiset (1938). Kun todellisessa elämässä aikaa oli kulunut 16 vuotta, fiktion maailmassa tarina eteni vain viisi vuotta.
Niskavuoren Aarne alkaa tilanteesta, jossa Aarne (Tauno Palo) ja Ilona (Rauni Ikäheimo) ovat eläneet kaupungissa viisi vuotta ja Aarnen suhde äitiinsä Loviisaan (Elsa Turakainen) on katkennut. Sisimmässään Loviisa toivoo Aarnen vielä palaavan maalle, ja lopulta tämä onnistuukin. Loviisa tekee jopa matkan Helsinkiin ja käy itsensä Kyösti Kallion (Vilho Siivola) puheilla.
Niskavuoren Aarne perustui näytelmään
Niskavuoren leipä, ja leipä näkyy Laineen tulkinnassakin: välillä kuvataan tansseja orsien yläpuolelta. Kun ilonpito hälvenee, leivät jäävät orsille tulevaisuutta vartomaan aivan kuin viljava maaseutu, jonka kaupunkikulttuurin hurma on hetkeksi saanut unohtamaan. Loviisan roolia olivat aiemmin valkokankaalla näytelleet Olga Tainio ja Emma Väänänen.
Niskavuoren Aarnessa ei ole Valentin Vaalan ohjausten visuaalista taitoa, mutta näyttelijäohjaajana Edvin Laine oli erinomainen, ja tässä varsinkin Elsa Turakaisen Loviisa jää mieleen. Jämäkkyyden ohella Loviisassa on lempeyttä ja inhimillisyyttä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti