Niskavuori taistelee (1957)

Niskavuori taistelee (1957) oli Edvin Laineen viimeinen Niskavuori-elokuva, jonka käsikirjoituksen Juha Nevalainen sovitti Hella Wuolijoen näytelmästä Entäs nyt, Niskavuori? Näytelmä oli valmistunut vuonna 1953, ja se jäi Wuolijoen viimeiseksi. Teos käsittelee kiinnostavasti toisen maailmansodan tuntoja ja ehkäpä välillisesti myös niitä epäilyjä, joiden kohteeksi kirjailija itse oli joutunut jatkosodan aikana. Tarinassa Malviinan avioton poika Juhani Mattila (Tauno Palo) joutuu Valpon kuulusteluihin epäisänmaallisudesta, mutta osoittautuu syyttömäksi. Wuolijoen näytelmässä Mattila on käpykaartilainen, mutta elokuvassa tätä on lievennetty. Alkutekstejä edeltävässä prologissa nähdään, miten Juhani ei suostu tottelemaan väestönsuojelumääräyksiä Helsingin pommituksissa, kadottaa henkilöllisyyspaperinsa ja joutuu takaa-ajon kohteeksi. Varmaankin elokuvan ensi-illan aikaan katsojille on ollut selvää, että Tauno Palo näyttelee Juhani Niskavuoren aviotonta poikaa, mutta myös hämmennys on mahdollinen, sillä katsoja voisi luulla henkilöä Aarneksi, jonka pitäisi olla rintamalla. Tauno Palo ehti näytellä kolmea Niskavuoren roolia. Tämä kierrätys tekee jo vaikeaksi ymmärtää, etteivät elokuvan henkilöt välittömästi tunnista tilalle saapuneen pakolaisen kuuluvan Niskavuoriin. Vanha emäntä (Elsa Turakainen) pestaa työtä, ja piilopaikkaa, kaipaavan Juhanin pehtooriksi, sillä Niskavuori on sodan kurimuksessa elänyt Ilonan (Mirjam Novero) ja tämän lasten Paavon (Martti Katajisto) ja Lillin (Leila Väyrynen) johdolla.

Elsa Turakainen jatkaa erinomaista työtään Loviisana, ja tässä roolissa hän niitti mainetta myös näyttämöllä. Elokuvan ensi-illan aikaan Turakainen oli vain 53-vuotias. Edvin Laine on tehnyt kunnianosoituksen suomalaiselle Niskavuori-perinteelle tuomalla Loviisan syntymäpäiväkohtaukseen myös Olga Tainion, joka esitti Loviisaa Valentin Vaalen Niskavuoren naisissa (1938). Tainio esiintyi Loviisan-päivän vieraana myös Niskavuoren Aarnessa (1954). Pilkettä silmäkulmassa on myös siinä mielessä, että eräässä kohtauksessa Juhani kysyy Ilonalta, ajatteleeko tämä hänen olevan ”mies toiselta tähdeltä”. Tauno Palon seuraava elokuva oli Juha Nevalaisen käsikirjoittama Mies tältä tähdeltä (1958).

Edvin Laineen ohjaus on sujuvaa, ja erityisen säväyksen tekee alun prologi, joka luo arvoituksellisen jännitteen. Lopetus paljastaa kuitenkin Laineen melodramaattisuuden melkein venäläishenkisessä kohtauksessa: Loviisa kuolee ja Ilona astuu tuulessa paukkuvien ulko-ovien tuntumaan. Juhani astuu vierelle, ja yhdessä pariskunta katsoo yläviistoon, kameran lipuessa katsomaan ulkopuolelta sateen vihmomaa Niskavuorta.