Kaunotar ja kulkuri (1955)

Walt Disneyn tuottama Kaunotar ja kulkuri (Lady and the Tramp, 1955) oli kaikkien aikojen ensimmäinen CinemaScope-muodossa toteutettu kokoillan animaatioelokuva. Teknisiä kokeiluja vei vielä pidemmälle neljä vuotta myöhemmin valmistunut Prinsessa Ruusunen (Sleeping Beauty, 1959), joka toteutettiin Super Technirama 70 -menetelmällä. Nyt, blurayn aikakaudella, myös Kaunotar ja kulkuri on mahdollista nähdä kotioloissa oikeassa kuvasuhteessa. Heti voi tosin todeta, että Prinsessa Ruususeen nähden taustat eivät olet yhtä kiinnostavat, mutta laajakankaalla katse harhautuu kuitenkin seuraamaan kuvan reunoja ja taka-alaa. Oikeastaan Kaunottareen ja kulkuriin laajakangas sopii myös sisällöllisesti, sillä vaikka keskiössä on New Englandin tarkemmin määrittelemättömässä kaupungissa sijaitseva yläluokkainen koti, kuvan laidalla väikkyvät laitakaupungin vaarat, hökkelikylät, pimeät kujat ja mutaset kadut, joissa valot kiiltävät kelmeästi. Tuntuu, että animaattorit ovat nähneet erityistä vaivaa laitakaupungin loan kuvaksessa: tämä paljastuu hyvin viimeisessä kohtauksessa, jossa kaverukset Jalo (loistava Kauko Helovirta) ja Tupsu (Esa Saario) ajavat takaa rankkuria.

Lähtökohdiltaan Kaunotar ja kulkuri on 50-lukulainen perheideologian ja yhdysvaltalaisen lähiöelämän kuvaus, vaikka tarina sijoittuukin 1900-luvun alkuun. Satuperinteeseen kertomuksen liittää epäsäätyisen rakkauden teema: paremman perheen veromerkitty Kaunotar (Karin Pacius) rakastuu kulkukoiraan, Kulkuriin (Matti Olavi Ranin), joka elokuvan lopussa integroituu perheidylliin. Laitapuolen kulkijatkin ovat pääosin sympaattisia, ja suurimpaan osaan liittyy etninen sävähdys. Rankkurin vaunuista löytyvät niin hispanoamerikkalaisesti murtava chihuahua kuin ranskalaisittain elehtivä puudeli, entinen yökerholaulajatar. Etnistä ulottuvuutta korostaa se, että Kulkuri saa arvokkaan kohtelun italialaisesta ravintolasta, klassisessa kohtauksessa.

Kaunotar ja kulkuri käsittelee inhimillisiä tunteita siinäkin mielessä, että perheeseen syntyvä vauva on uhka Kaunottarelle, mutta lopulta kateus hälvenee, ja Kaunotar ja Kulkuri pelastavat pienokaisen pimeän kaupungin vaaralta: rotta tunkeutuu kotiin ja pyrkii jostakin kumman syystä vauvan kehtoon. Minun on toisaalta aina ollut vaikea ymmärtää, miten perhekeskeisessä elokuvassa vanhemmat jättävät muutaman viikon ikäisen vauvansa lastenhoitajan käsiin ja lähtevät lomamatkalle. Mutta ehkäpä se on välttämätöntä, että Kaunotar ja Kulkuri oppivat ottamaan vastuuta itsestään ja perheestään...