Vuonna 2011 menehtynyt Sidney Lumet oli yhdysvaltalaisen elokuvan tuotteliaimpia ohjaajia. Esikoispitkän Valamiesten ratkaisu (12 Angry Men, 1957) jälkeen hän niitti mainetta muun muassa sellaisilla elokuvilla kuin Pitkän päivän matka yöhön (Long Day's Journey into Night, 1962) ja Panttilainaaja (The Pawnbroker, 1964). Tärkeä tihentymä Lumet'n tuotannossa osuu 70-luvun puolivälin jälkeiseen aikaan, jolloin valmistuivat Hikinen iltapäivä (Dog Day Afternoon, 1975), Kasvot kuvaruudussa (The Network, 1976) ja Hevonen (Equus, 1977).
Kasvot kuvaruudussa on satiiri: Paddy Chayefskyn käsikirjoituksen ytimessä on kuvitteellinen tv-yhtiö UBS, joka pyrkii epätoivoisesti lisäämään katsojalukujaan. Taistelu katsojista leimaa koko teollisuutta. Alussa vanha uutisankkuri Howard Beale (Peter Finch) on jo saamassa potkut uutisosaston päälliköltä Max Schumacherilta (William Holden), mutta lukemat lähtevät nousukiitoon, kun Beale purkautuu suorassa lähetyksessä ja tekee vihapuheestaan hitin. Pian kansa avaa ikkunansa ja huutaa: ”I'm as mad as hell, and I'm not going to take this anymore!” Olisiko tämä profetia interaktiivisesta televisiosta ja yleisön aktivoinnista? Tai se, että Beale saa yleisön kääntymään Saudi-Arabian taloudellista valtaa vastaan ja lähettämään kuusi miljoonaa kirjettä valkoiseen taloon? Tuskin, mutta epäilemättä katsojien reaktiolla kuvataan median kontrolloimatonta valtaa, jonka tavoittelussa keinoilla ei ole väliä. Vasta kun vihapuheen kohde on väärä, haitallinen itse bisnekselle, hälytyskellot soivat. Aikanaan The New Yorker -lehden kriitikko Pauline Kael arvosteli käsikirjoittaja Paddy Chayefskyn tv-vihamielisyyttä ja erityisesti kielteistä kuvaa televisioyleisöstä. Totta on, että tv-yleisö on tässä elokuvassa tahdotonta massaa, joka toistaa kaiken, mitä kuvaruudulta kajastaa.
Kasvot kuvaruudussa valmistui ennen tosi-tv:n aikakautta, aikana, jolloin Suomessakin vielä elettiin pääosin informatiivisen viestintäpolitiikan aikaa. Nyt katsottuna Lumet'n elokuvassa tuntuu tuoreelta se tapa, jolla fiktiivinen UBS emotionalisoi televisiota. Howard Beale ammentaa karismaattisen saarnaajien perinteestä, mutta show'n tapa käsitellä negatiivisia tunteita ei ole kovin kaukana myöhemmästä, esimerkiksi Oprah Winfay tunnustuksellisesta tabloid-tyylistä. Globalisaation aikakaudella Kasvot kuvaruudussa herättää myös outoja tunnistamisen hetkiä. Communications Company of American puheenjohtaja Arthur Jensen (Ned Beatty) ottaa Bealen puhutteluun, kieltää kansallisvaltioiden merkityksen ja vannoo dollarin nimeen. Samalla hän esittää lähes Citizen Kane -tyylisessä kohtauksessa, pitkän pöydän äärellä, vision tulevaisuuden maailmasta, jota hallitsee yksi ekumeeninen holding-yhtiö, jonka osakkaita kaikki maailman asukkaat ovat. Hämmentävää.
Epäilemättä satiiri ei ole helpoin tyylilaji, ja itse jäin miettimään ennen kaikkea loppuratkaisun mielekkyyttä. Olisiko ollut joku muu vaihtoehto kuin Howard Bealen kuolema?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti