Belgialainen sarjakuvantekijä Edgar P. Jacobs (1904–1987) tuli tunnetuksi paitsi Hergén avustajana myös laajan Blake & Mortimer -sarjan tekijänä. Vuosina 1950–53 albumeina ilmestynyt kolmiosainen
Miekkakalan salaisuus (Le Secret de l'Espadon) sai jatkokseen tarinan
Le Mystère de la Grande Pyramide, joka ilmestyi kahtena niteenä 1954–55. Tarinaa ei toistaiseksi ole ilmestynyt suomeksi, mutta englanniksi se löytyy. Jos
Miekkakalan salaisuus ammensi toisen maailmansodan kokemuksista ja povasi kolmatta,
Suuren pyramidin arvoitus lähtee tietoisesti kaukaisemman historian suuntaan. Arkkivihollinen Olrik on jälleen liikkeellä, mutta tällä kertaa hän ei ole saattamassa maailman tulevaisuutta vaakalaudalle vaan hamuamassa käsiinsä muinaisen Egyptin aarteita. Samalla suunnalla liikkuu Mortimer, joka paljastuu harrastaja-arkeologiksi.
Suuren pyramidin arvoituksen taustana on epäilemättä se arkeologinen kilpajuoksu, jonka kohteena Egypti oli ollut vuosisadan alusta lähtien ja jonka karikatyyrinä sarjakuvassa on saksalainen arkeologi Grossgrabenstein. Tarinan lopputulemana on, että niin häikäilemätön aarteiden metsästys kuin historiallinen tiedonjanokin ovat kolonialistisia operaatioita, jotka eivät kunnioita egyptiläisten omaa menneisyyttä. Lopussa niin Olrikin kuin Blaken ja Mortimerinkin on pakko unohtaa kaikki näkemänsä ja kuulemansa. Tarina päättyy epätietoisuuteen, vaikkakin lukija on saanut kokea ja nähdä sen, miten Ekhnatonin hauta on vuosituhansien ajan säilynyt piilossa, Aton-jumalan palvojien ja heidän perillistensä vaalimana.
Lopun takautuma, jossa Ekhnatonin ohella seikkailee Mika Waltarin
Sinuhesta tuttu Horemheb, herättää kysymyksen, olisiko Jacobs itse asiassa saanut innoitusta kaunokirjallisuudesta.
Sinuhe oli ilmestynyt ranskaksi vuonna 1947 ja
Hollywoodin elokuvatulkintakin oli saanut ensi-iltansa vuonna 1954.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti