Minä näin hänet ensin (1947)

Irving Reisin ohjaama Minä näin hänet ensin (The Bachelor and the Bobby-Soxer, 1947) ei ole tunnetuimpia Cary Grant -komedioita, mutta se kestää katsomisen, ja parhaimmillaan Sidney Sheldonin käsikirjoittama elokuva saa screwballmaisia piirteitä (esimerkiksi absurdi syntymäpäiväkohtaus), mutta juonirakenne viittaa toki enemmän romanttiseen komediaan. Kolmiodraaman keskiössä on tavoiteltu poikamies Robert Nugent (Cary Grant), joka kiertää lukioissa luennoimassa taiteesta. Yllättäen 17-vuotias Susan Taylor (Shirley Temple) ihastuu itseään vanhempaan mieheen. Kuvaan astuu 40-luvun Hollywood-komedioille tyyppillisesti psykiatri (Ray Collins), joka väittää, ettei herkkää nuorta sielua voi vaurioittaa vaan Robertin pitää deittailla Susania, kunnes hetken ihastus haihtuu. Valitettavasti lemmenhuuma ei ota talttuakseen, ja samaan aikaan Robert ihastuu Susanin vanhempaan sisareen Margaretiin (Myrna Loy). Kolmiodraama on valmis.

Oikeastaan muuta kerrottavaa elokuvasta ei juuri ole. Muutama herkullinen ja hauska kohtaus siitä tosin löytyy, ja varsinkin Grant pääsee näyttämään komedianäyttelijän taitonsa. Sen sijaan Myrna Loy ei oikein ole elementissään. Shirley Temple oli elokuvan ensi-illan aikaan 19-vuotias. Entinen lapsitähti näytteli vielä kahden vuoden ajan, mutta sen jälkeen hän vaihtoi alaa. Sittemmin Temple tuli tunnetuksi diplomaattina ja toimi muun muassa Yhdysvaltain suurlähettiläänä Ghanassa ja Tšekkoslovakiassa.