Dollarivirta (1966)

Vuonna 1922 syntynyt Carlo Lizzani muistetaan Roberto Rossellinin neorealistisen klassikon Saksa vuonna nolla ja Giuseppe de Santisin draaman Katkeraa riisiä käsikirjoittajana, puhumattakaan monista hienoista ohjaustöistä, kuten Tarina köyhistä rakastavaisista (Cronache di poveri amanti, 1954). Lizzanin uralta löytyy myös kaksi spagettiwesterniä, jotka hän ohjasi salanimellä Lee W. Beaver. Näistä ensimmäinen oli vuonna 1966 valmistunut Dollarivirta (Un fiume di dollari). Dino de Laurentisiin tuottama lännenelokuva ei häpeä maineikkaimpien italowesternien seurassa. Se on napakka tarina, jota Ennio Morriconen (salanimellä Leo Nichols) säveltämä musiikki kannattelee.

Dollarivirran alussa katsoja tutustuu kahteen entiseen etelän konfederaation sotilaaseen, Jerry Brewsterin (Thomas Hunter) ja Ken Seagulliin (Nando Gazzolo), jotka sisällissodan jälkeen pakenevat mukanaan vaunulastillinen voittajien kultaa. Kun armeijan joukot saapuvat, Seagull hyppää kyydistä ja Brewster ottaa syyt niskoilleen. Viiden vankilavuoden jälkeen Brewster palaa vaatimaan oikeutta, sillä Seagull, nyttemmin Milton, on pitänyt rahat itsellään. Brewsterin vaimo on kuollut mutta poika elossa. Stereotyypisimpiin hahmoihin kuuluu Miltonin kätyri Garcia Mendez (Henry Silva), joka on kovasti Jack Palancen oloinen, neuroottinen pyssysankari. Hollywood-otetta kertomukseen tuo Dan Duryea, joka lopussa paljastuu pohjoisvaltioiden everstiksi. Vaikka tarina alkaa ahneudesta, päähenkilö Jerry Brewster on lopulta päähänpotkittu kapinallinen, joka puolustaa köyhien oikeuksia ja päätyy Austinin kaupungin sheriffiksi.

Nimensä puolesta Dollarivirta ratsastaa Sergio Leonen dollaritrilogian tuomalla kansainvälisellä menestyksellä, vaikkei Lizzanin westernissä erityisen paljon dollareita käsitelläkään. Samaa mielleyhtymää käyttivät monet muutkin italialaiset lännenelokuvat. Minulla oli 1980-luvulla seinälläni juliste, joka vei Leonen lypsämisen huippuunsa: kun Leone oli vuonna 1965 saanut valmiiksi elokuvan Vain muutaman dollarin tähden, Giogio Ferroni ohjasi seuraavana vuonna elokuvan Muutama taala lisää (Per pochi dollari ancora, 1966).