Alaston kaupunki (1948)

Tuottaja Mark Hellingerin ja ohjaaja Jules Dassinin klassinen Alaston kaupunki (The Nakes City, 1948) esitettiin televisiossa viimeksi 27 vuotta sitten. Onneksi Criterion on julkaissut sen dvd:nä. Alaston kaupunki on pesunkestävä film noir, mutta se edustaa myös toisen maailmansodan jälkeistä puolidokumentaaristen rikoselokuvien sarjaa, johon kuuluvat niin ikään Henry Hathawayn 92:sen kadun talo (The House on 92nd Street, 1945) ja Soittakaa Northside 777 (Soittakaa Northside 777, 1948). Juuri dokumentaarisuus – vaikka tietoisesti rakennettua onkin – tekee vaikutuksen. Elokuva alkaa ilman alkutektejä: Mark Hellinger esittelee elokuvan tekijät ääniraidalla samaan aikaan, kun kamera lähestyy kahdeksan miljoonan asukkaan New Yorkia lintuperspektiivistä. Pääosassa on kaupunki, joka aamun sarastaessa alkaa elää. Tässä elämänrytmissä tapahtuu myös keskiössä oleva rikos, Jean Dexterin murha. Aikanaan 1980-luvulla elokuvaa tuli töllöteltyä pienestä vastaanottimesta, mutta nyt kun kuvan projisoi suuremmaksi, näkee monia yksityiskohtia. Vuoden 1948 New York piirtyy esiin melkein tahtomattaan, taustalla seurustelevat juutalaismiehet, auringon pahteessa leikkivät lapset, lastenvaunuja työntävät äidit. Lopun takaa-ajokohtaus (kuva ohessa) kulkee halki lastenrattaiden paljouden, uuden sukupolven syntymän. Yhtä poikkeuksellinen on soundscape: harvoin Hollywood-elokuvissa kohtauksen takaa kuultaa liikenteen humina.

Alastoman kaupungin päähahmoja ovat murharyhmää vetävä Dan Muldoon (Barry Fitzgerald) ja hänen apulaisena Jimmy Halloran (Don Taylor). Elokuva seuraa melkein etnografisen tarkasti poliisin toimintatapoja, jotka lopulta johtavat ratkaisuun. Viimeiset sanat ovat legendaariset: ”There are eight million stories in the naked city. This has been one of them.” Samalla kun elokuva vihjaa Dexterin tapauksen haihtuvan nopeasykkeisen kaupungin muistista yhtä nopeasti kuin uutisotsikot vaihtuvat, tarina jää elämään, ja viimeisessä kohtauksessa katsoja näkee niin Jean Dexterin onnettomat vanhemmat kuin parhaan ystävänkin: heidän mielestään otsikot eivät haihdu.