Dino Risin elokuvien katsominen jatkuu komedialla Venuksen merkki (Il segno di Venere, 1955), joka on commedia all'italianan varhainen virstanpylväs. Sophia Lorenin rinnalle marssii varsinainen tähtisikermä, Alberto Sordi, Raf Vallone, Vittorio de Sica, Tina Pica, Peppino De Filippo. Tarinan etualalla ovat serkukset Agnese (Sophia Loren) ja Cesira (Franca Valeri). He ovat muuttaneen modernin elämänmenon keskukseen, Roomaan, Agnese isänsä (Virgilio Riento) kanssa etelästä, Cesira pohjoisesta, Milanosta. Tuntuu, että pienessä kerrostaloasunnossa kuhisee Italia pienoiskoossa. Alussa Cesira katselee alakerran tohtoria, joka on valmistautumassa häihinsä – ja on pudota ikkunasta. Samaan aikaan kun Agnesen ympärillä miehiä pörrää kuin kärpäsiä, Cesira on yksinäinen. Agnese kaipaa kunnioitusta, Cesira rakkautta, eikä nyky-Roomassa ole tarjolla molempia yhtäaikaa. Naisen yhteiskunnallisesta asemasta käydään elokuvan alussa kiivasta keskustelua: samaan aikaan kun Cesira puhuu itsenäisyyden ja tasa-arvon puolesta, hän joutuu kohtaamaan rajalliset mahdollisuutensa.Agnesen ja Cesiran talosta löytyy ennustaja, joka näkee korteista kolmen miehen astuvan Cesiran elämään. Kovin hyvin ennustus ei toteudu: Cesira törmää maaniseen Fiat-varkaaseen Romolon (Alberto Sordi), muiden siivellä surutta elävään runoilijaan (Vittorio de Sica) ja taksinkuljettajaan Ignazio Bologniniin (Raf Vallone), joka kuitenkin päätäpahkaa ihastuu Agneseen. Alberto Sordi on elementissään roomalaistaiteilijoiden pirskeisiin sijoittuvassa tanssikohtauksessa, Vittorio de Sica taas ensimmäisessä kaunopuheisessa sisääntulossaan.
Dino Risin ohjaus on luistavaa; tosin alku lupaa farssia, mutta vähitellen huumori saa vakavampia sävyjä. Surumielisessä lopetuksessa Cesira palaa arkeen, juoksee aamunkoitteessa linja-autoon niin kuin monet muutkin työpaikalle rientävät naiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti