Lomaltapaluun kuuma aalto pyyhkii Suomea. Helteen keskellä muuan tuttava totesi kaipaavansa lomaltapaluulomaa. Sorvin ääreen on vaikea asettua, kun sää on sellainen, että olisi parempi oikaista jäsenensä riippumattoon. Miksi ilmojen haltia ei jo ymmärrä heittää lisää raekuuroja? Lomaltapaluuahdistus on lomastressin muunnelma. Ennen ei ollut kumpaankaan. Suomalaiset saivat vuosilomaa ensimmäinen kerran vuoden 1922 työsopimuslaissa. Jos työsuhde oli kestänyt yli vuoden, sai lomaa ruhtinaalliset 4–7 päivää. Suorituspaineita tuskin oli, sillä pienet palkat eivät erityistä lomanviettoa sallineet. Pidennystä seurasi toisen maailmansodan kynnyksellä, kun lomaoikeus vuonna 1939 venyi 9–12 päivän mittaiseksi.Lomasta taisteltiin koko 1900-luvun ajan, ja viime kädessä yleinen vaurastuminen ja elintason nousu tekivät tilaa vapaa-ajanvietolle. Toki parempi väki oli rentoutunut perusteellisesti jo aiemmin, mutta lain kirjain kohdistui nyt enemmistöön. Nykyiselle tasolle lomaoikeus nousi vuoden 1973 vuosilomalaissa.
*
Oma erikoisuutensa on lomaltapaluuraha. Muistelen lukeneeni, että Metalliliiton seitsemän viikon lakon hedelmänä sovittiin erillisestä lomaltapaluurahasta vuonna 1971. Työhön palaamista kannatti tukea siksikin, että kesähelteiden aikana moni teki ratkaisun siirtyä Ruotsin työmarkkinoille. Jos työntekijä palasi ruotuun, hän sai lomaltapaluurahan.
Loman pidentyminen on aineellisen hyvinvoinnin ilmentymä, mutta samaan aikaan lomailu on modernin kulutuskulttuurin osa: siihen pätevät samat suunnittelun ja aikatauluttamisen kysymykset kuin työelämäänkin. Olisin kiinnostunut tietämään, missä vaiheessa tästä tuli ongelma. Kuka alkoi ensimmäisenä puhua lomastressistä?
*
Tein tätä kolumnia varten pikaisen lehdistötutkimuksen. Lomastressi vilahti esiin siellä täällä, mutta 1990-luvun alun laman aikana se loisti poissaolollaan. Kun talousbarometri heilahti korkeammalle, aihetta käsiteltiin selvästi runsaammin, ja erityisesti kesä 2000 oli jatkuvaa lomastressin pyörittelyä. Iltapäivälehdet vyöryttivät esiin asiantuntijoita kertomaan stressin vaaroista ja antamaan laiskotteluohjeita. Demari totesi lopulta, että lomastressin jauhaminen vain lisäsi ahdistusta.
En jaksa uskoa, että kyse olisi pelkästä mediailmiöstä, tai siitä, että palstoja täytettiin lomapuheella parempien uutisten puutteessa. On selvää, että 2000-luvun taitteen nousukausi merkitsi stressaavampaa työelämää ja siten suurempia lomapaineita. Ehkä taustalla oli muutakin. Vuonna 2002 toteutetussa haastattelututkimuksessa kysyttiin muun muassa: ”Ovatko uusperheen lomat tai kesäjuhlat perinteisen perheen vastaavia monimutkaisempia?” Haastatelluista 46 % vastasi: ”Kyllä.” Lomastressiä tunnusti potevansa 14 % vastaajista.
Stressiin yritettiin puuttua myös lomanviettopaikoilla. Kesällä 2001 Särkänniemen elämyspuisto palkkasi huvipuistopastorin helpottamaan lomalaisten ”heinäkuisia paineita”.
Opiskelu- ja työelämän muutokset heijastuvat suhtautumisessa lomaan. Kaksi vuotta sitten tehdyssä tutkimuksessa loma-ahdistuksen määrä oli jopa kasvanut vuosituhannen vaihteesta, mutta eniten se kohdistui nuoriin. Peräti neljännes 25–34-vuotiaista koki lomasuunnitelmien laatimisen raskaaksi. Tulilinjalla ovat nuoret lapsiperheet, joita myös työelämän oravanpyörä ravistelee. Leppoisimmin lomaa odottivat 55–64-vuotiaat.
*
Sana ’loma’ on alun perin tarkoittanut väliä, välipaikkaa: ”Sormet sormien lomahan.”
Loman on tarkoitus katkaista työ. On surullista, jos lomasta tulee eräänlainen sairauspoissaolo. Kotimainen tv-kanava totesi hiljattain, että lomalla suomalaiset ”toipuvat vuoden koitoksista”. Toipumisen sijasta pitäisi puhua virkistymisestä.
Eräs mielipidekirjoittaja kirjasi heinäkuun lopussa 2000 mieleenpainuvat sanat: ”Jumalan kiitos, loma on ohi.”
(julkaistu Turun Sanomissa 15.8.2010)
3 kommenttia:
Kaksi kommentia: 1. Kuvitus on, varmasti tietoisesti, ambivalentti. Keski-eurooppalainen kuva (Rhein ?) ei liene suomalaisten ensimmäinen ajatus mitä tulee lomanviettoon.
2. Ilmaisu parempi väki herättää minussa tiettyä resonanssia - yritän nimittäin, äskettäin alkaneessa tutkimusprojektissa, ymmärtää miten ja koska ilmaisu svenskatalande bättre folk on syntynyt ja miten se on läpäissyt suomalaisten mediaa ja kollektiivista muistamista.
Tuo kuva tuli omasta digikamerasta, ei ehkä kovin tietoisesti. Se on otettu Bacharachissa, Reinin varrella. (Onkohan muuten Burt Bacharach sieltä kotoisin?)
Itse ajattelin paremmalla väellä tässä säätyläistöä ylipäätään, koska kysymys lomaoikeudesta liittyi enemmän työväestöön.
Oletko muuten saanut selville, mistä tuo ilmaisu "svenskatalande bättre folk" lähtee liikkeelle. Milloin sitä on ensimmäisen kerran käytetty?
Tuohon Bacharach-kysymykseen en osaa vastata. Mutta sen verran tiedän että hän on syntynyt juutalais-saksalaiseen perheeseen Kansas Cityssa (ja varttunut NYCissä), joten ainakin teoriassa se ei ole aivan mahdotonta!
Niin tuo heittoni svenska talande bättre folkista tuli ihan siitä että sanonta parempi väki nimenomaan käytetään usein myös tuossa erityismerkityksessä, svenska talande jne. Mutta ymmärsin kyllä että tarkoitit säätyläistöä ylipäätään. En ole vielä saanut selville missä yhteydessä ja milloin sanonta on lähtenyt liikkeelle, mutta voisi ajatella että se liittyy sääty-yhteiskunnan murenemisvaiheeseen ja on tapahtunut nimenomaan viime vuosisadan alkuvuosina. Hyviä vinkkejä otan mielelläni vastaan ...
Lähetä kommentti