Cecil B. DeMillen tuottama Lux Radio Theater lähetti toukokuussa 1942 Samson Raphaelsonin, Joan Harrisonin ja Alma Revillen elokuvakäsikirjoitukseen perustuvan kuunnelman Suspicion, joka löytyy klikkauksella Internet Archivesta. Taustana oli Alfred Hitchcockin edellisenä vuonna valmistunut jännityselokuva, jossa pääparina näyttelivät Cary Grant ja Joan Fontaine. Kuunnelmaversiossa Fontaine sai vastanäyttelijäkseen brittiläisen puolisonsa Brian Ahernen. Itse asiassa kuunnelmia valmistui 1940-luvulla useita, mutta Grant ja Fontaine eivät esiintyneet enää yhdessä. Lux Radio Theaterin tulkinnassa Fontaine-Aherne-yhteistyö toimii erinomaisesti. Aherne esittää lurjusmaista Johnniea, joka avioituu nuoren Linan (Fontaine) kanssa. Monien yhteensattumien seurauksena Lina alkaa epäillä miestään murhaajaksi, varsinkin hyvän ystävän, Beakyn (Nigel Bruce sekä elokuvassa että kuunnelmassa) salaperäisen kuoleman jälkeen.Joan Fontaine on erinomainen epäilyksiä viljelevänä Linana. Kuunnelmassa Linan sisäiset ääneet, synkkenevät mietteet, on toteutettu eräänlaista puhelinefektiä käyttäen, jolloin ne erottuvat ”todellisesta maailmasta”. Mieleen nousee kysymys: milloin oikeastaan ihmisen sisäistä ääntä alettiin käsitellä teknologisen muokkauksen keinoin? Varmaan radion alkuvaiheista lähtien. Toinen seikka, joka nousee mieleen kuunnellessa, on yritys muuttaa Hitchcockin visuaalista ajattelua kuunneltavaan muotoon. Elokuvaversiossa Hitchcock ottaa kaiken irti maitolasista, jonka Johnnie tuo Linalle ja jossa Lina epäilee olevan myrkkyä. Kuunnelmassa epäilys synnytetään Johnnien maireilla sanoilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti