Mika Waltarin romaaniin perustuva, Michael Curtizin ohjaama Sinuhe, egyptiläinen (The Egyptian, 1954) on juuri ilmestynyt Yhdysvalloissa 3000 kappaleen bluray-eränä. Aiemmin dvd-markkinoilla on kiertänyt korealainen julkaisu, jossa kuvakokonaan ei ole oikea. Vaikka tekniikka ei ole itsetarkoitus, tässä se on välttämätöntä, sillä Curtizin spektaakkeli oli CinemaScope-elokuvien pioneeri. Elokuvan alku on muihin aikakauden spektaakkeleihin nähden epätyypillinen siinä mielessä, että katsojalle näytetään kuvia nykypäivän Egyptistä. Lähtökohtana ovat historialliset monumentit, jotka ovat suurenmoisia mutta mykkiä: historia on raunioina. Tämän jälkeen elokuva takautuu vuosituhansien taakse, ja kuvassa nähty sfinksin raunio palaa alkuperäiseen asuunsa – tosin kulissitaiteilijan karkeana näkemyksenä.Suomalaisena Sihune, egyptiläistä katsoo kriittisesti, ja erityisesti Mika Waltarin tarinaan tehdyt poikkeamat pistävät silmään. Hollywood-tulkinnassa Sinuhen (Edmund Purdom) kasvatti-isä onkin itse kallonporaaja. Kaptahin (Peter Ustinov) rooli jää suppeaksi ja taitavan bisnesmiehen ominaisuudet jäävät kokonaan taka-alalle. Merit (Jean Simmons) astuu kuvaan jo tarinan alussa, uskollisen rakkauden ruumiillistumana, jota Sinuhe ei vain huomaa. Tarinaa on virtaviivaistettu siinä määrin, että siitä katoaa eeppistä runsautta.
Waltarin romaanin lukemisesta on kulunut jo aikaa, mutta vuoden 2011 kesän ja syksyn aikana kuuntelin kävelymatkoilla Yleisradion vuonna 1982 tuottaman kuunnelman Sinuhe, egyptiläinen, jossa on peräti 22 episodia. Veikko Honkanen esittää Sinuhea varmaotteisesti, mutta kuunnelmasarjan ehdottomia huippuja on Seela Sellan Nefernefernefer. Mieleen jää myös Risto Mäkelän mainio Minotaurus. Musiikin on säveltänyt Esa Helasvuo, joka on onnistunut luomaan ajattoman tunnun ja välttänyt orientalistisia sävyjä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti