Kun Teuvo Pakkalan laulunäytelmä Tukkijoella sai ensi-iltansa vuonna 1899, Eino Leino kutsui sitä Päivälehdessä "viattomaksi ja herttaiseksi hengenruuaksi". Samaa voi sanoa Roland af Hällströmin vuonna 1951 ohjaamasta elokuvaversiosta. Näytelmä oli ehditty filmata jo kaksi kertaa aikaisemminkin, vuosina 1928 ja 1937, mykkänä ja äänellisenä. Ehkäpä näytelmän keveys ja lennokkuus on syntynyt niistä hetkellisistä mielijohteista, joista kaikki sai alkunsa. Pakkalan alkuperäiseen ideaan sisältyi vain tekstiä, mutta Kaarlo Bergbom vaati siihen musiikkia. Tarinan mukaan "Tuli tuulan, tuli tuli tei" sävellettiin vanhan Arkadian ravintolassa savukelaatikon kanteen parin tuutingin välillä. Myöhemmin talolliseksi paljastuvaa tukkijätkää, Turkkaa, esitti Kaarle Halme, jonka lauluäänessä ei ollut kehumista ja siksipä Turkalle ei varattu ainoatakaan laulua. Toisin on Hällströmin filmatisoinnissa: Turkkaa näyttelevän Tauno Palon on päästävä esittämään soinnukasta lauluääntään useaankin kertaan. Tukkijoella on Palon suvereenia performanssia alusta loppuun. Palon painokkaalla otteella voi lausua outojakin repliikkejä, kuten kohtauksessa, jossa Turkka saapuu Pietolan pirttiin: "Väliäkö sillä, olenko kukkonen vai kananen, Kekkonen vai Kakkonen..."Juonen kuljetus on rapsodista, oikukastakin, ja tanssi- ja lauluesitysten lomassa konnankoukut paljastuvat ja epäsäätyinen liitto vältetään, kun Turkka paljastuu varakkaaksi talolliseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti