Tanskalainen näytelmäelokuva eli tähtihetkiään ensimmäisen maailmansodan aikaan. Nordisk Film Kompagni oli maailman suurimpia tuottajia, ja vuonna 1916 valmistunut Maailmanloppu (Verdens undergang, 1916) on erinomainen osoitus korkeista tuotantoarvoista. Tähän maailmanlopun kuvaukseen on rakennettu suurellinen lopetus meteorisateineen, tulipaloineen ja hyökyaaltoineen. August Blomin ohjaama varhainen katastrofielokuva perustui Otto Rungin käsikirjoitukseen, joka oli saanut inspiraatiota Halleyn komeetan vuonna 1910 herättämistä kauhun tunteista. Maailmanloppu yhdistää taloudellisen keinottelun kritiikkiä, uskonnollista vakaumusta ja kuoleman pelkoa vaikuttavaksi kokonaisuudeksi. On selvää, että tuhon kuvaus on ensimmäisen maailmansodan herättämän ahdistuksen käsittelyä. Tarinan keskiössä on pohatta Frank Stoll (Olaf Fønss), kaivoksenomistaja, joka harrastaa myös osakekauppaa. Elokuvan alussa Stoll houkuttelee tehtaan johtajan tyttären Edithin (Johanne Fritz-Petersen) mukaansa kaupungin iloihin. Kuultuaan lähestyvästä komeetasta Stoll päättää käyttää hyväkseen pelkoa ja ostaa halvalla paniikissa myytyjä osakkeita. Stollin irvokkuus korostuu, kun hän kaivosyhteisöön palattuaan järjestää pirskeet juuri h-hetkellä eikä piittaa tulossa olevasta kärsimyksestä. Katastrofin kynnyksellä kaivoksen työläiset nousevat kapinaan - aivan kuin lokakuun vallankumousta ennakoiden. Verinen yhteenotto on vain kalpea aavistus siitä, mitä on tulossa. Niin kuin katastrofielokuvissa myöhemminkin, paha saa palkkansa. Stoll tukehtuu rakastettunsa rinnalle kaivoksensa uumeniin. Mutta saman kohtalon kokee myös kapinan johtaja, joka tukehtuu myrkyllisiin kaasuihin. Vain hyveelliset pelastuvat: Edithin sisar, uskonnollinen Dina (Ebba Thomsen) selviytyy kuin ihmeen kaupalla hyökyaallon ja tulvan peittämästä kylästä. Ja jotta tulevaisuuden Aatami ja Eeva voisivat jatkaa ihmissukua, onnettomuudelta säästyy myös Dinan sulhanen Flint (Thorleif Lund). Silti Dina on lopussa keskiössä: maailmanloppu on sukupuolittunut. Alussa toiminta keskittyy Frank Stollin ympärille, mutta komeetan törmäyksen hetkellä päärooliin nousee Dina.Kun katsoin käsikirjoittaja Otto Rungin tuotantoa, silmiin pisti tieto, että hän julkaisi vuonna 1916 teoksen Paradisfuglen. Suomalainen ohjaaja-näyttelijä Konrad Tallroth ohjasi juuri samaan aikaan Ruotsissa elokuvan Paradisfågeln, jonka käsikirjoittajaksi mainitaan tanskalainen Marius Wulff. Olisiko kahden tanskalaisen kirjoittajan teksteillä jokin yhteys?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti