Heinäkuu nostaa esiin Juutas Käkriäisen minussakin. Aamulla oli vaikea nousta. Katsoimme illalla Roland af Hällströmin ohjaaman Putkinotkon (1954), mikä olikin lokoisaa jatkoa eiliselle suomalaisen laiskottelun historialle. Putkinotko-elokuva ei oikeastaan perustu Joel Lehtosen romaaniin vaan Urpo Laurin kesäteatterisovitukseen vuodelta 1953. Kesäteatterimaisia piirteitä Hällstörmin tulkintaan on tarttunutkin: näyttelemistyylissä on ulkoilmaesitykseen sopivaa elämöintiä, varsinkin Juutas Käkriäistä esittävän Matti Lehtelän ärjynnöissä. Mutta vahvasti kuultaa Joel Lehtosen ääni kaiken lävitse. Alkuteksteissä palataan mykkäelokuvan Autorenfilm-perinteeseen ainakin siinä mielessä, että Putkinotko esitetään nimenomaan Lehtosen teoksena. Suuren kirjailijan nimen turvissa elokuvaan on tunkeutunut sellaista dialogia, jota ei muutoin aikakauden kotimaisesta elokuvasta tapaa: seksuaalisuudesta kerrotaan suoraan ja puhetta ryyditetään kirosanoin. Ei ihme, että elokuvasta tuli kielletty alle 15-vuotiailta.Putkinotko kuvaa tapahtumia yhden päivän aikana. Lopetus on mielenkiintoinen, koska se on avoin niin kuin elämäkin. Tarina ei sulkeudu. Elvi Saarnion esittämä Rosina jää pohtimaan sitä, miten Jumalan tahtoa vastaan on vaikea taistella. Juutas on lähtenyt viinaa keittämään - autuaan tietämättömänä siitä, että Aapeli Muttinen (Pentti Viljanen) on juuri siirtämässä mökin hänen nimiinsä. Elämä on muutoksen kynnyksellä, vaikkeivät Juutas ja Rosina sitä vielä tiedäkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti