Cervantes

Julkaisemme syksyllä Miguel de Cervantes Saavedran (1547-1616) novellikokoelman Opettavaisia kertomuksia (Novelas ejemplares). Taidamme osua juuri Cervantesin syntymäpäiväksi, joka on 29. syyskuuta. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 460 vuotta kirjailijan syntymästä. Luen parhaillaan tarinaa "Jalomielinen rakastaja", joka tosin saattaa vielä muuttua "Anteliaaksi rakastajaksi". Opettavaisia kertomuksia on mahtava kokoelma, melkein 700-sivuinen paketti, jossa Cervantes yhdistelee taidokkaasti eri tyylejä. Kirja valmistui Don Quijoten osien (1605, 1615) välissä vuonna 1613. Lohdullista: Cervantesin vahvin luomiskausi tuli vasta viisikymppisenä.

Muutama vuosi sitten hankin espanjalaisesta verkkokaupasta Alfonso Ungrian ohjaaman minisarjan Cervantes, joka valmistui vuonna 1980 ja nähtiin tuoreeltaan Suomessakin. Yhdeksänosainen, 540-minuuttinen sarja on odottanut hyllyssä, mutta nyt tuli aika tarttua siihen. Katsoimme peräkkäisinä iltoina ensimmäiset neljä jaksoa. Tyyli on verkkainen, ja muistan, että 80-luvulla suhtauduin siihen kriittisesti: silloin se tuntui jatkeelta RAI:n Leonardo da Vinci ja Giuseppe Verdi -sarjoille, eikä aivan pärjännyt vertailussa. Nyt katsottuna Cervantes on rauhallisuudessaan kiehtova ja 1600-luvun maailma on uskottavasti rakennettu. Sarjan alussa näemme vanhan kirjailijan, joka elää köyhyydessä, melkein unohdettuna. Hänen seuraansa lyöttäytyy nuorukainen, joka alkaa haastatella kirjailijan aikalaisia. Vähitellen piirtyy kuva Cervantesin nuoruudesta, maanpaosta Napoliin ja panttivankeudesta Algeriassa. Cervantes osallistui Lepanton meritaisteluun 1571. Paluumatkalla Espanjaan hän joutui maurilaisten kaappareiden käsiin ja päätyi Pohjois-Afrikkaan, jossa hän sai odottaa viisi vuotta. Kun samanaikaisesti olen lukemassa "Jalomielistä rakastajaa", ei ole vaikea nähdä yhteyttä kirjailijan omiin kokemuksiin. Tarina alkaa siitä, miten päähenkilö Ricardo joutuu kaappareiden uhriksi. Novellissa päärooliin nousee onneton rakkaussuhde, mutta kristittyjen ja muslimien vastakkainasettelu on juuri niin voimakasta kuin se 1600-luvun tilanteessa olikin. Tv-sarjassa Cervantesista on tehty individualisti, joka kohoaa aikalaisten ennakkoluulojen yläpuolelle. Ehkä tällaisen pönäkyyden voi antaa anteeksi espanjalaiselle tv-sarjalle, kun kohde on elämää suurempi. Cervantes itse - ja hänen novellinsa - olivat kuitenkin paljon verevämpiä, inhimillisempiä, ristiriitaisempia.