Raine Mäkinen kirjoitti joitakin vuosia sitten romaanin Anton Tšehovin viimeisistä päivistä Badenweilerin kylpylässä. Romaanissa Tšehov tapaa amerikkalaisen kirjailijan Stephen Cranen, joka on saapunut hoitamaan tuberkuloosiaan. Novellistien kohtaaminen on ajatuksena hauska, vaikka tietysti tosiasioiden vastainen, koska Crane ehti käydä paikalla jo ennen Tšehovia.Stephen Crane on mestarillinen novellisti, mutta Tšehoviin verrattuna hän on tuiki tuntematon, ainakin Atlantin tällä puolen, eikä hänen tekstejään ole juurikaan aiemmin suomennettu. Saimme viime viikolla vihdoinkin painosta Anssi Hynysen suomentaman kokoelman Morsian saapuu kaupunkiin, johon on koottu Cranen parhaat kertomukset. Novellit on kirjoitettu 1890-luvulla: niiden Villi Länsi ei ole retrospektiota tai nostalgiaa. Nykylukija näkee kuitenkin Cranen tekstit sen valtavan western-vyöryn läpi, jonka 1900-luku on tuottanut. Novellit ovat kuin alkukuvia tai lähtölaukauksia mytologialle, mutta ne ovat todentuntuisia, vailla frontier-ajatusten utopismia tai amerikkalaisen lännen sivistystarinaa. Niminovelli "Morsian saapuu kaupunkiin" on suoraan vaikuttanut Fred Zinnemannin Sheriffiin. Se on tiheätunnelmainen tarina avioituvasta sheriffistä, joka tuo nuorikkonsa kaupunkiin. Yhdysvaltain ja Meksikon rajaseudulle sijoittuvat tarinat, kuten "Takaa-ajo", tuovat mieleen Sergio Leonen westernien nasevan kerronnan. Mutta Cranen novellit nousevat näiden mielikuvien yli. Niillä on itsenäistä kirjallista arvoa; monet niistä ovat pelon ja epävarmuuden kuvauksia. "Takaa-ajossa" ei oikeastaan kuvata mitään muuta kuin kasvavaa uhkaa. "Sinisessä hotellissa" pelko saa Ruotsalaisen ajautumaan nurkkaan, tuomitsemaan itsensä. Novellin lopetus on Cranen hienoimpia. Kuka oikeastaan on syyllinen? Tuomion on viime kädessä langettanut yhteisö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti