
Elokuvan puolivälissä ovat parhaat, tiheätunnelmaiset kohtaukset. Mary saa apua yksityisetsivältä, ja yhdessä he lähtevät etsimään Jacquelinea. Öinen tiedusteluretki Jacquelinen vanhan yrityksen tiloihin johtaa puukotukseen - ja murhaajaksi paljastuu kadonnut sisar. Seitsemännestä uhrista voisi nostaa esiin tukun yhtä nasevia kohtauksia, kuten Psykoa ennakoivan suihkukohtauksen: Jacquelinen bisneksen kaapannut rouva Redi (Mary Newton) saapuu varoittamaan Marya ja näkyy vain varjona suihkuverhoa vasten.
Loppua kohti elokuva ei enää toimi aivan yhtä hyvin: Robson ja Lewton punovat mukaan rakkausteeman, kun Mary ihastuu sisarensa mieheen... Tämän palan olisi voinut jättää poiskin, koska se vain korostaa saatananpalvojiin sekaantuneen Jacquelinen ajautumista väistämättömään tuhoon. Lopussa mikään ei ole onnen esteenä, kun "paha" ja "hullu" sisko päättää päivänsä oman käden kautta. Loppu on kuitenkin avoin ja jättää pohdittavaksi monia vaihtoehtoja: Seitsemäs uhri ei väitä, että elämä voisi kaikkien kummallisuuksien jälkeen jatkua normaalisti.
Seitsemännen uhrin kiinnostavimpia hahmoja on psykiatri Judd, joka yrittää hoitaa mieleltään järkkynyttä Jacquelinea. Juddin roolissa nähdään Tom Conway, George Sandersin vanhempi veli, joka esiintyi muissakin 1940-luvun Lewton-klassikoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti