12. heinäkuuta 2007

Kuriositeetteja ja hiidenkirnuja

Ainoa täysi päivämme Hangossa alkaa sateisissa merkeissä. Täytyy ensimmäiseksi käydä ostamassa sateenvarjoja... Päivä sopii museokierrokselle. Tyydymme vain Hangon museoon, jossa on esillä "erikoisuuksia", käytännössä kuriositeettikokoelma. Vitriineissä on vanhoja vappukukkia, helmikuun manifestin adressi, 1800-luvulla täytetty hai, amerikkalainen polkupyörä, perhosen siivistä tehty taulu, ensimmäisen maailmansodan aikaisia postikortteja... Hauska valikoima - ja sopii lapsiperheelle, joka ei pysty keskittymään kokonaisuuksiin... Museon ja ruokailun jälkeen lähdemme katsomaan hiidenkirnua. Se on pelottavassa paikassa, mutta tulee bongattua. Harhailemme metsässä lastenrattaiden kanssa - mikä ei ole helppoa - mutta kaunista on. Sadekin on tauonnut. Niemen kärjessä on sota-ajan linnoituksia, joiden uumenista on ollut helppo tarkkailla Suomenlahden laivaliikennettä. Lopulta päädymme uimarannalle. Se tuo mieleen Biarritzin, vaikka synkät pilvet roikkuvatkin taivaalla. Nykyään suuri osa suomalaisista uimarannoista on heitteille jätettyjä: hiekkarannat nurmettuvat ja uimakopit ränsistyvät. Hangossa on toisin: ranta on tehty matkailijoille. Kaikki on valmiina hellesäitä varten.

Iltamme päättyy kasinon ravintolaan. Ruoka on erinomaista, mutta lasten listaa ei ole, joten tilaamme Onnille ja Eemilille yhteisen tattirisoton. Se ei yllä edes ensimmäiseen lusikalliseen. Niinpä kanniskelemme Eemiliä Helin kanssa vuorotellen, varsinkin sen jälkeen kun Eemil on kumonnut öljyastian pöydälle. Mutta ruoka maistuu muille, ja kohta kävelemme huviloiden halki yöpuulle.

1 kommentti:

Jussi kirjoitti...

Omassa mielessäni Hanko on aina sateinen ja harmaa, sellainen se oli kun siellä pääsin käymään. Kuvassa olevaan taloon, ylipäänsä seudun tunnelmaan ja historiaan harmaa sää sopii oikeastaan ihan hyvin.