Kaksi puoliaikaa helvetissä (Két félidö a pokolban, 1961)

Zoltán Fábrin elokuvien katsomisesta on aikaa: nyt kun luen elokuvapäiväkirjaani, huomaan, että viimeksi listalla on ollut Rakas Anna (Édes Anna, 1958), vaikuttava kuvaus vuoden 1919 Budapestista, sitä ennen Pieni karuselli (Körhinta, 1955) ja Professori Hannibal (Hannibál tanár úr, 1956). Nämä kaikki ansaitsisivat milloin tahansa uuden tulemisen! On hienoa, että YLE Teema esitti nyt Fábrin harvoin esitetyn elokuvan Kaksi puoliaikaa helvetissä (Két félidö a pokolban, 1961). Toisen maailmansodan loppuvaiheeseen sijoittuvassa draamassa unkarilaiset vangit joutuvat kokoamaan jalkapallojoukkueen saksalaisia vastaan. Käsikirjoituksen pohjana ovat historialliset tapahtumat, ennen kaikkea Ukrainassa vuonna 1942 käyty ottelu, jossa Kiovan Dynamon ja Lokomotivin pelaajat ottelivat Luftwaffen joukkuetta vastaan. Fábrin ohella asetelmaa hyödynsi sittemmin myös John Huston elokuvassaan Pako voittoon (Escape to Victory, 1981). Idea on siinä mielessä yksinkertainen, että sodan keskellä käydään symbolinen taistelu ja ankarien realiteettien maailmassa testataan pelin sääntöjen pätevyys.

Elokuvan keskushenkilönä on Ónódi (Imre Sinkovits), lempinimeltään Dió, joka on entinen huippujalkapalloilija. Saksalaiset tunnistavat tähtipelaajan ja pyytävät häntä kokoamaan työleiriläisten joukosta joukkueen. Olosuhteet ovat kuitenkin toiset kuin historiallisissa Ukrainan tapahtumissa: Ónódilla ei ole käytettävissään huippupelaajia vaan pikemminkin amatöörejä tai ensikertalaisia, kuten Steiner (Deszö Garas), joka tekee kaikkensa pysyäkseen elossa. Fábrin tulkinnassa jalkapallo-otteluun lähtevät joutuvat erilleen omasta yhteisöstään, pilkankin kohteeksi, mutta lopulta he lunastavat urheilukentällä luottamuksen. Elokuvan huipennuksena on itse ottelu: pelaajat tietävät päiviensä olevan luetut, mutta silti lopetus on ankara. Jalkapallon säännöt eivät päde maailmassa, jossa kuilu ammottaa vartijoiden ja vankien välillä. Ehkä lopun tylyys johtuu siitä, miten energisesti Steiner iloitsee voittomaalista, vain tullakseen äkisti ammutuksi ennen lopullista verilöylyä. Kaksi puoliaikaa helvetissä -elokuvaa katsoessa mieleen tulee väistämättä allegorinen tulkinta: voisiko elokuvan nähdä toisen maailmansodan sijasta kuvauksena Unkarin vuoden 1956 kansannoususta, jonka muisto oli katsojilla katkerana mielessä mutta jota olisi ollut vaikea käsitellä elokuvan keinoin vain muutama vuosi tapahtumien jälkeen. Sota-aikaan sijoitettu tarina on antanut mahdollisuuden kuvata unkarilaista patriotismia, urheilun varjolla. Saksalaisten tylyys tuo mieleen sen tavan, jolla kansannousu nujerrettiin: olennaista on se, miten valloittajat lopulta asettavat pelin säännöt.