Buddenbrookit (Buddenbrooks, 1959–1960)

Kirjailija Thomas Mann (1875–1955) palasi läpimurtoromaanissaan Buddenbrookit (1901) lapsuutensa ja nuoruutensa Lyypekkiin. Teoksesta avautui laaja historiallinen kaari 1830-luvulta 1870-luvulle ja samalla näkökulma aikakauden poliittisiin muutoksiin ja intohimoihin pohjoissaksalaisen kauppiassuvun näkökulmasta. Gerhard Lamprecht ohjasi teoksesta filmatisoinnin jo vuonna 1923, mutta laajin elokuvallinen sovitus valmistui vasta hieman Thomas Mannin kuoleman jälkeen, kun Alfred Weidenmannin kaksiosainen tulkinta valmistui vuosina 1959–1960. Ilmeisesti teos oli suunnitteilla jo Mannin elinaikana. Suomessa Kansan Uutiset totesi vuonna 1960, että Mann olisi halunnut elokuvan valmistuvan länsi- ja itäsaksalaisena yhteistyönä, mutta ”Bonnin hallitus ei antanut suostumustaan yhteistoimintaan Defan kanssa”. Vaikka Kansan Uutiset esittikin tämän kritiikkinä ”Bonnin hallitusta” kohtaan, on kuitenkin helppo uskoa Mannin toivetta: hän olisi epäilemättä mielellään nähnyt Saksojen yhdistymisen Buddenbrookien kautta. Kun elokuva lopulta valmistui, sen ilme oli enemmänkin pohjois- kuin länsisaksalainen: ulkokuvaukset tehtiin Lyypekissä ja sisäkuvaukset Hampurissa.

Weidenmannin ohjaus on auktoritoitu Mann-tulkinta siinä mielessä, että Thomas Mannin tytär Erika oli mukana käsikirjoitusryhmässä. Kiinnostavaa on, että Buddenbrookeissa on henkilöhahmo nimeltä Erika: hän oli kauppias-Buddenbrookin tyttären Tonyn tytär, jonka nimi on kenties innoittanut kirjailijaa, kun hänelle syntyi tytär vuonna 1905. Jostakin syystä elokuvatulkinnasta Erikan hahmo on jätetty kokonaan pois! Muutoinkin käsikirjoitukseen on tehty lyhennyksiä, ja tapahtumat kännistyvät vasta 1840-luvulta. Tiivistyksistä huolimatta elokuvasta tuli pitkä: se sai ensi-iltansa kaksiosaisena, ja yhteiskesto oli 206 minuuttia. Kun elokuva tuotiin Suomeen jouluna 1960, se oli puristettu yhdeksi teokseksi, jolla elokuvatarkastamon asiakirjojen mukaan oli mittaa 153 minuuttia. Arviossaan 18. joulukuuta 1960 Uusi Suomi totesi, että Buddenbrookit ”jää kaikesta ulkonaisen ylöspidon huolekkuudesta huolimatta kuivanlaiseksi”. Totta onkin, että Weidenmannin ohjaus on melko kamarinäytelmämäistä: aihe olisi antanut mahdollisuuden korostaa eeppisyyttä, mutta se olisi vaatinut ehkä enemmän joukkokohtauksia ja eksteriöörejä. Toisaalta kauppiassuvun tuhoa kuvaava draama painottaa sisäänpäin kääntynyttä otetta, ja on luonnollista, että Buddenbrookien lyypekkiläinen koti on kaiken keskiössä. Näyttelijäsuorituksista jää mieleen erityisesti Tonya esittävä Liselotte Pulver. Hienoa on myös Werner Eisbrennerin musiikki.