Epäiltynä murhasta (Murder !, 1930)

Alfred Hitchcockin brittikauden tuotantoa tulee katsottua aivan liian harvoin. Hitchcock tuli elokuva-alalle jo vuonna 1919, 20-vuotiaana, ja ohjaajana hän debytoi vuonna 1925 elokuvalla The Pleasure Garden. Pitkän uransa aikana hän ehti kokea mykkäelokuvan loppuvaiheen ja äänielokuvan ensiaskeleet. Muutettuaan Euroopasta Yhdysvaltoihin vuonna 1939 hänestä sukeutui Hollywood-tyylin taituri ja uudistaja, tunnetuin tuloksin! Iso-Britanniassa hän ohjasi ensimmäisenä brittiläisenä puheäänielokuvana tunnetun trillerin Puhtauden lunnaat (Blackmail, 1929) sekä sellaiset klassikot kuin 39 askelta (The 39 Steps, 1935) ja Nainen katoaa (The Lady Vanishes, 1938). Katsoimme nyt Hitchcockin varhaisiin äänielokuviin lukeutuvan murhamysteerin Epäiltynä murhasta (Murder !, 1930), joka perustuu Clemence Danen ja Helen Simpsonin romaaniin Enter Sir John. Teatterimaailmaan sijoittuva tarina alkaa murhasta, jonka tekijää katsoja ei tiedä. Tunnettu näyttelijä, Edna Druce, löytyy kuoleena, ja ruumiin vieressä istuu toinen näyttelijä Diana Baring (Norah Baring) muistinsa menettäneenä.

Käänteentekeväksi osoittautuu oikeudenkäynti, jonka jälkeen valamiehistö päättää esittää Diana Baringia syylliseksi. Viimeinen juryn jäsen, joka epäröi, on näyttelijä Sir John Menier (Herbert Marshall). Hänkin antaa periksi, mutta alkaa lopulta tutkia tapausta. Diana odottaa vankilassa alistuneena hirttotuomiota, ja vähitellen Sir Johnille alkaa valjeta, mistä on kyse. Miehen ja naisen rooleihin viitataan useasti alkuosan aikana, ja kun murhaa tutkiva poliisi käy teatterissa selvittämässä uhrin viimeisiä vaiheita, katsoja saa nähdä ristiinpukeutumisten sarjan kulissien takana. Lopulta tämä osoittautuu ratkaisuksi, minkä Sir John näyttelijänä oivaltaa. Käsityksemme miehen ja naisen tuntomerkeistä ovat epäselviä, rakennettuja ja muuntuvia. Murhaajaksi osoittautuu kiehtovan androgyyninen näyttelijä, jonka taustoista katsoja haluaisi tietää enemmänkin. Lopuksi Hitchcock vihjaa, että koko elokuva on vain illuusiota, roolileikkiä ja naamioitumista. Hitchcockin Epäiltynä murhasta on yllättävän vangitseva, ja ainakin minuun vetosi visuaalisen tyylin karheus, jossa ei vielä ole myöhemmän Hitchcockin perfektionismia. Kiinnostavaa on niin ikään äänenkäyttö. Alkumusiikkina jyrähtävät Beethovenin viidennen sinfonian kohtalokkaat sävelet, mutta sen jälkeen elokuvassa kuullaan vain diegeettistä musiikkia, pianon soittamana tai radion kaiuttamana. Yllätyksellinen on Sir Johnin parranajokohtaus, jossa Hitchcock hyödyntää voice over -kerrontaa.