Rudolph Matén ohjaus Kuoleman kuilu (Second Chance, 1953) on harvoin nähty ja esitetty elokuva, erityisesti siksi, että se toteutettiin kolmiulotteisena. Kuoleman kuilu olikin RKO:n ensimmäinen yritys 3D-teknologialla, ja produktio toteutettiin osin Meksikossa. Itse elokuva sijoittuu tarkemmin määrittelemättömään Latinalaisen Amerikan maahan, jonne yhdysvaltalaisen gangsterin Vil Spilaton entinen ystävätär Clare Shepperd (Linda Darnell) on paennut. Oikeudenkäynti on tulossa, ja Clare on tärkeä todistaja. Takaa-ajajaksi osoittautuu jo heti elokuvan alussa tiukkaotteinen Cappy Gordon (Jack Palance), joka aloituskohtauksessa surmaa julmasti rikollisten kirjanpitäjän. San Cristóbalin kaupunkiin on päätynyt myös nyrkkeilijä Russ Lambert (Robert Mitchum), joka on tullut toipumaan henkilökohtaisesti kriisistä: hän on juuri surmannut vastustajansa kehässä, tahtomattaan.
Jo alkutekstit kertovat, että Kuoleman kuilu on ennen muuta kolmiulotteinen elokuva. Muut ominaisuudet jäävät taka-alalle, kun punaisella kirjailtu nimi suorastaan työntyy ulos valkokankaalta. Tämän voi kokea kaksiulotteisestakin versiosta. Myöhemmin elokuva hyödyntää, aina kun mahdollista, etu- ja taka-alan välistä jännitettä. Nyrkkeilyottelussa iskut sinkoavat kohti katsojaa, ja loppukohtauksessa elokuvajulisteen lupaama köysirata kelluu ilmassa ja ihmisiä putoilee... Jos elokuva olisi tehty mustavalkoisena ja kaksiulotteisena, siitä olisi tullut mukiinmenevä film noir. Nyt Kuoleman kuilu taiteilee erilaisten odotusten ristipaineessa. Dramaattiselta kannalta lopun jakso köysiradalla on onnistunut, vaikkakin vaunun kuljettajan humoristista tyylittelyä on välillä vaikea ottaa todesta. Koskettava on sivujuonne meksikolaisesta miehestä, joka poikansa saattamana on matkalla kohti vankilaa. Vaimonsa murhannut mies on loppuratkaisun ensimmäinen uhri.
Linda Darnell tuo Kuoleman kuiluun annoksen glamouria ja Robert Mitchum luontevuutensa, joka toimii aina yhtä onnistuneesti. Silti elokuvan mieleenpainuvin hahmo on Jack Palancen tulkitsema Cappy Gordon. Ukrainalaistaustaisen Palancen suku oli nimeltään Palahniuk, ja näyttelijällä oli tausta ammattilaisnyrkkeilijänä. Toisen maailmansodan aikana sattunut lento-onnettomuus muovasi Palancen kasvot sellaiseen asuun, ettei häntä katsoja hevin unohda. Broadwayltä metodinäyttelemisen taidot ammentanut Palance on Kuoleman kuilussa vakuuttava jokaisessa otoksessa. Samaan aikaan kun Linda Darnell katsoo tyhjänoloisesti vastanäyttelijänsä ohi, Palance tuntuu keskittyvän joka hetki ilmaisemiinsa tunteisiin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
En tiennyt, että Palancen juuret olivat Ukrainassa ja hänen nimensä Palahniuk. Kävi ilmi, että hän on etäistä sukua kirjailija Chuck Palahniukille, jonka tunnetuin romaani on David Fincherin filmaama Fight Club.
- A.A., FilmiLiekki
Lähetä kommentti