Viitta ja tikari (1946)

YLE Teema esitti jo toistamiseen Fritz Langin kiinnostavan ja harvinaisen ohjauksen Viitta ja tikari (Cloak and Dagger, 1946), joka sijoittuu toisen maailmansodan loppuvaiheeseen. Pohjana oli Corey Fordin ja Alastair MacBainin tietokirja Cloak and Dagger: The Secret Story of O.S.S (1946), jossa kuvattiin Office of Strategic Services -organisaation toimintaa Euroopassa. Henry Hathway mytologisoi niin ikään OSS:n toimintaa vakoilujännärissään Ryhmä 77 (13 Rue Madeleine, 1947). Langin tiheätunnelmainen elokuva herättää kiinnostusta myös siksi, että käsikirjoituksen laativat myöhemmin kommunistivainojen aikana mustalle listalle joutuneet Ring Lardner Jr. ja Albert Maltz. Ydinaseteknologian käsittely oli liian eksplisiittistä ja kääntyi argumentiksi käsikirjoittajien syyllisyydestä kylmän sodan kiihtyessä.

Viitta ja tikari kuvaa sodan loppuvaiheen kamppailua: Saksa ja Italia suunnittelevat atomiasetta, ja Eurooppaan lähetetään fyysikko Alvah Jesper (Gary Cooper) ottamaan asiasta selvää ja taistelemaan hanketta vastaan. Jesper saa vihiä tohtori Giovanni Poldasta (Vladimir Sokoloff), joka työskentelee Italiassa natsien hyväksi. Varsin pitkä jakso elokuvasta sijoittuu Italiaan, mitä voi pitää Hollywood-elokuvalle epätyypillisenä, varsinkin kun elokuvassa kuullaan vielä paljon italiankielistä dialogia. Kiinnostava on myös italialaisten partisaanien, Pinkien (Robert Alda) ja Ginan (Lilli Palmer), kuvaus. Gary Cooper on elementissään, vaikkakin hämmästyttävää on, miten italialaiset voivat erehtyä luulemaan häntä saksalaiseksi professoriksi!

Kerrotaan, että Fritz Langin ja tuottaja Milton Sperlingin suhteet olivat vähintäänkin myrkyisät koko produktion ajan. Lang olisi halunnut elokuvaan toisenlaisen lopetuksen, jossa Jesper johdattaa joukot saksalaisten tehtaalle, mutta tuottaja piti tätä mahdottomana. Kerrotaan myös, että elokuvasta olisi leikattu pois atomivoiman vastaista dialogia. Tosin YLE Teeman kopiossa Jesper korostaa alussa, miten järjetöntä tuhlaus ydinteknologiaan oli: samalla rahalla olisi voinut hetkessä ehkäistä tuberkuloosin leviämisen. Vaikka Viitan ja tikarin kärki on välillä kateissa, Fritz Lang rakentaa alusta lähtien tiheän tunnelman, jota Max Steinerin raskaspoljentoinen, askeltavaa rytmiä seuraava musiikki tehokkaasti tukee.