Kala nimeltä Wanda (1988)

Charles Crichtonin ohjaamaa rikoskomediaa Kala nimeltä Wanda (A Fish Called Wanda, 1988) on esitetty televisiossa säännöllisesti 1990-luvulta lähtien. Minulle elokuva on jäänyt mieleen siitä, että näin sen alunperin Kölnin kinemateekissa vuonna 1988, Saksan opiskeluvuoden aikana, ja muistelen, että varsinkin Kevin Klinen esittämä, Nietzscheä siteeraava tappaja kolahti. Nyt kun elokuvaa katsoo, se on kieltämättä hyvin 80-lukulainen, ja on vaikea ymmärtää esimerkiksi pehmentävien suodattimien käyttöä. Tyylilajiltaan Kala nimeltä Wanda on musta komedia. Keskiössä on neljän hengen kopla, George (Tom Georgeson), Wanda (Jamie Lee Curtis), Otto (Kevin Kline) ja Ken (Michael Palin), joka tekevät elämänsä ryöstön, mutta Wanda hamuaa saalista itselleen ja järjestää Georgen telkien taakse.

Elokuvan huumoria voi kusua sarjakuvamaiseksi, vaikka tiedän, ettei tämä tee oikeutta sarjakuvalle! Georgelle uskollinen Ken saa tehtäväkseen surmata ainoan silminnäkijän, vanhan rouvan, mutta onnistuu makaaberien kohtausten sarjassa vain listimään tämän koirat. Viimein änkyttävä eläintenystävä onnistuu tehtävässään, mutta loppujen lopuksi epäonnistuneiden murhayritysten gag-sarja tuntuu tarkoituksettomalta, koska Georgen kohtalo on kokonaan toisissa käsissä. Huumori on yhdistelmä 50-luvun Ealing-komedioiden henkeä ja Monty Python -absurdismia.

Rikoskoplan toimintaan sekoaa lopulta asianajana Archie Leach (John Cleese), joka viimeisissä kuvissa häipyy Wandan kanssa kohti Etelä-Amerikkaan. Rikos ei saa rangaistusta. John Cleeselle rooli merkitsi näyttävää paluuta parrasvaloihin, ja hän oli mukana myös käsikirjoittajana ja tuottajana.

Kala nimeltä Wanda on kiinnostava siksi, että se rakentaa siltaa 1950-luvun brittiläiseen Ealing-komediaan. Teos jäi Charles Crichtonin (1910–1999) viimeiseksi ohjaukseksi. Crichtonin uran huippua edusti vuonna 1951 valmistunut Varastin miljoonan (The Lavender Hill Mob).