Italialainen olkihattu (1928)

Italialainen olkihattu (Un Chapeau de paille d'Italie, 1928) on René Clairin mykkäkauden helmiä, hulvaton tapakomedia, jonka lähtökohtana on Eugène Labichen ja Marc Michelin farssi vuodelta 1851. Clairin versiossa tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1895, minkä täytyy olla tietoinen viittaus elokuvahistorian varhaisvaiheisiin. Flicker Alleyn dvd-julkaisussa on mukaan Ferdinand Zeccan kymmenminuuttinen Noce en goguette (1906), jossa on paljon yhtäläisyyksiä Clairin estetiikkaan. Zeccan farssissa hääseurue remuaa ympäri kaupunkia, tanssii, juoksee, pyöräilee, veneilee... Aika pitkälti tästä on kyse myös Italialaisessa olkihatussa, tosin Clair orkesteroi kohelluksesta 1800-luvun porvarillisen elämäntavan poikkileikkauksen. Lähtökohtana ovat häät, jota alussa valmistellaan ja johon sulhanen Fadinard (Albert Préjean, toisissa koipioissa roolinimi on Ferdinand) on saapumassa Vincennesin metsän halki. Matkan teko pysähtyy ja sillä välin hevonen popsii suihinsa puolet pensaaseen tarttuneesta olkihatusta. Pensaan takaa löytyvät luutnantti Tavernier (Geymond Vital) ja rouva de Beauperthuis (Olga Tschechowa), luvattomista puuhista. Rakastavaiset vaativat välittömästi samanlaisen olkihatun, jotta rouva de Beauperthuisin petos ei paljastuisi. Elokuva kuvaa hääpäivän tapahtumia, ja juhlinnan lomassa sulhanen puhjahtaa etsimään olkihattua milloin mistäkin.

Clairin komediallinen taito on parhaimmillaan ensemble-kohtauksissa. Mieleen jää esimerkiksi elokuvan alun kohtaus Fadinardin asunnossa. Hän on kätkemässä luutnanttia ja rouvaa siksi aikaa, että hattu löytyy, kun häävieraita alkaa jo tulla sisään. Ensimmäisenä saapuu kuuro setä, joka istuu etualalle kirjaa lukemaan. Samaan aikaan taustalla alkaa vauhdikas spektaakkeli. Etu- ja taka-alan käyttö on muissakin kohtauksissa taidokasta. Ehkäpä Max Ophüls ammensi omaan tyyliinsä vaikutteita juuri Clairilta.

Labichen ja Michelin farssista on muuten tehty tulkinta myös Suomessa. Suomen Televisio taltio vuonna 1964 esityksen, jossa Fadinardina nähtiin Lasse Pöysti. Onkohan tämä Stig Törnroosin ohjaus vielä tallessa?