Niko – Lentäjän poika (2008)

Animaatioelokuva Niko – Lentäjän poika (2008) valmistui suomalais-saksalais-tanskalais-irlantilaisena yhteistyönä, mutta sitä voi tulkita myös suomalaisena yrityksenä hyödyntää jouluperinnettä luovan talouden raaka-aineena samaan tapaan kuin teki Juha Wuolijoen Joulutarina vuotta aiemmin. Tässä työssä Niko – Lentäjän poika myös onnistui, sillä se myytiin yli sataan maahan, ja sitä voi pitää kaikkien aikojen levinneimpänä kotimaisena elokuvana. Toinen kiinnostava seikka on Nikon pioneeriluonne tietokoneanimaationa: se on kieltämättä paljon velkaa vuonna 2002 valmistuneella Ice Agelle, mutta eurooppalainen produktio onnistuu tavoitteissaan kohtuullisen hyvin. Aluksi tuntuu, ettei sivuhenkilönä esiintyvä, Lapin perukoille päätynyt liito-orava Julius ole kovinkaan onnistunut hahmo, mutta sympaattisen oravan kuva syvenee loppua kohden. Internet Movie Databasessa närkästynyt amerikkalaiskatsoja paheksuu elokuvan tarinaa, jossa Niko on selvästi yhden illan romanssin hedelmä: Nikon isä on joulupukin lentävä poro, joka ei edes muista laittaneensa alulle pienokaisen. Minusta tarinan voi tulkita toisin, positiivisesti: biologisen isän löytäminen on Nikolle tärkeää, oman itsensä ymmärtämisen kannalta, mutta lopussa Niko päättää palata äitinsä luokse ja tunnustaa hänestä huolta pitäneen Juliuksen isyyden.