Rooman-matkalta tarttui mukaan dvd-julkaisu Michael Curtizin vuonna 1961 ohjaamasta historiallisesta spektaakkelista Francis of Assisi, joka nähtiin Suomessakin tuoreeltaan toukokuussa 1962 nimellä Fransiskus Assisilainen. Sen koommin harrasta keskiaikaelokuvaa ei Suomessa olekaan esitetty. Liian usein historiallisia elokuvia tarkastellaan historiantutkimuksen valossa kysymällä, missä suhteessa kuvattu maailma on nykykäsityksiin, jolloin on helppo todeta epätarkkuudet. Hedelmällisempää voisi olla kysyä, missä suhteessa kulloinenkin historiankuvaus on menneisyydestä kertomisen perinteeseen ja mitkä ovat ne menneisyyden kuvittelemisen jatkumot, joiden osa käsiteltävä teksti on. Fransiskus Assisilainen on tässä suhteessa kiinnostava. Toki voi todeta, että firenzeläisen Peruzzin tekemät puvut ovat upouusia, värikkäitä, kuin tehty Technicolor-kuvausta varten, ja elokuvassa on kosolti muutakin ”modernismia”, puhumattakaan siitä, että siinä on perinteisen biopic-tarinan aineksia. Silti Fransiskus Assisilaisen voi tulkita myös keskiaikaisen tradition jatkajana, joka on itsessään hagiografinen teksti. Välittävänä mekanismina on lähtökohtateos, Louis de Wohlin romaani The Joyful Beggar. De Wohl kirjoitti 1940- ja 1950-luvuilla tukun pyhimysromaaneja, joiden päähenkilöinä olivat Fransiscuksen lisäksi muun muassa Ignatius Loyola, Augustinus, Konstantinus Suuri, Tuomas Akvinolainen, Katariina Sienalainen, Pyhä Longinus ja itse Paavali. Louis de Wohlin tuotannosta on suomennettu ainakin Longinuksesta kertova Keihäs ja Konstantinuksen vaiheita kuvaava Elämän puu.
Fransiskus Assisilainen alkaa Giotton Assisiin maalaamilla freskoilla, joita Mario Nascimbenen musiikki säestää. Alku kertoo jo senkin, että elokuvaa on Assisin lisäksi kuvattu muun muassa Perugiassa ja Roomassa. Sisäkuvat on tehty Cinecittàssa. Elokuvantekijöiden kiitosten kohteena ovat myös fransiskaaniveljet itse. Tarina etenee pyhimyselämäkerran etappien mukaan: rikkaan kangaskauppiaan pojan kääntymys köyhyyden ihanteeseen, sotaretki Perugiaa vastaan, pyhiinvaellus Roomaan, tapaaminen paavin kanssa, osallistuminen ristiretkelle ja stigmatisaatio.
Fransiscuksesta kertova elokuva viehättää epätyypillisyytensä vuoksi: siinä ei ole studioelokuvan pakollista romanssia, ei ”hyvien” ja ”pahojen” dikotomiaa, ei turhaa miekankalistelua eikä kiperiä tilanteita.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti