Belgialaissyntyinen Jacques Feyder tunnetaan vaikuttavista mykkäelokuvistaan, mutta hän jätti kädenjälkensä myös 30-luvun poeettiseen realismiin elokuvalla Uhkapeliä (Le grand jeu, 1934). Päähenkilö on keikaroiva liikemies Pierre Martel (Pierre Richard-Willm), joka elää ylellisesti yhdessä rakastettunsa Florencen (Marie Bell) kanssa. Pierren on kuitenkin paettava velkojiaan, joten hän pestautuu muukalaislegioonaan ja päätyy Marokkoon. Legionaalaisten kantakapakassa isännöivät Clément (Charles Vanel)ja tämän puoliso Blanche (Françoise Rosay). Eräänä päivänä ravintolaan ilmaantuu prostituoitu Irma (Marie Bell kaksoisroolissa), johon Pierre ihastuu. Irmalla ei ole menneisyyttä, ja Pierre epäilee häntä välillä Florenceksi. Pierre saa Irman varauksettoman rakkauden, mutta tavattuaan sattumalta Florencen Marrakeshissa hän paattaa kuitenkin palata muukalaislegioonaan samaan aikaan, kun Irma matkustaa kohti Ranskaa. Vaikuttavassa loppukohtauksessa Blanche ennustaa korteista, tapansa mukaan, ja kohtalokas patayhdeksän näyttää ennustavan huonoa. Pierre kuitenkin lähtee kohti taistelua, kohti tuntematonta tulevaisuutta. Viime kädessa Uhkapeliä käsittelee vapautta: Pierre tuntuu kulkevan ennalta määrättyjä polkuja, mutta eläessään tässä ja nyt hän on oikeastaan vailla kahleita.Uhkapeliä on visuaalisesti vaikuttava, hallittu draama. Pohjois-Afrikan kuvaus tuo mieleen muutamaa vuotta myöhemmin valmistuneen Duvivierin Pepe le Mokon: sekä Irma että Gaby lähtevät kohti Ranskaa, kun taas Pepe ja Pierre joutuvat jäämään sijoilleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti