Hallitusohjelma on heinäkuun alkaessa luettu jo hiirenkorville. Siinä on kaikki kevyen kesälukemisen tunnusmerkit: pituutta vajaa sata sivua, alku mukaansatempaava ja, vaikka rakenne on kaavamainen ja ilmaisu sietämättömän jäykkää, juoni sisältää yllättäviä käänteitä ja vaarallisia tilanteita. Kun sulkee kirjan ja puhaltaa kynttilän sammuksiin, pelon väristykset jäävät karmimaan selkäpiitä. Totta puhuakseni, hallitusohjelma ei ole vain kesälukemista vaan vaikuttaa siihen, millaiseksi lukeminen Suomessa tulevaisuudessa muovautuu. Ohjelmassa todetaan kirjastolaitoksen keskeinen merkitys ”suomalaisten lukutaidon ylläpitämiselle ja kehittämiselle sekä lukuharrastuksen edistämiselle”. Samalla ohjelma lupaa kehittää kirjastotoimintaa ja edistää koulujen ja kirjastojen yhteistyötä.
Lukemisen edistäminen on tärkeää kaikissa muodoissaan – riippumatta siitä, tapahtuuko tihruttelu pulpetissa vai riippumatossa. Lukemisen kohteena voi olla pokkari tai lukulaitteeseen ladattu tiedosto, uusi tai vanha, millä tahansa kielellä, kunhan vain mielikuvitus lähtee liitoon.
Lukemiseen tarvitaan raaka-ainetta ja sen tarjoajana kirjasto on ylivoimainen.
Hallitusohjelman lausumien konkreettinen sisältö selviää vasta vähitellen. Erityistä painoa ohjelmassa saa se, miten kirjasto vastaa ”tietoyhteiskunnan haasteisiin”.
Toivottavasti kehitystyössä on malttia muistaa kirjastojen pitkän linjan tehtävä, joka ylittää hallituskauden intohimot. Digitaalisen kirjahyllyn rinnalla tarvitaan välttämättä myös kouriintuntuva, vanhojen niteiden rivistö.
*
Tähän aikaan vuodesta lehtien palstoilla annetaan mielellään vinkkejä kesälukemisesta. Hiljattain Lappeenrannan Sanomat kertoi dekkareiden, jännityksen ja kauhun suosiosta nimenomaan lomalukemisena, mikä ei ole järisyttävä yllätys. Myös klassikot kiinnostavat kesällä.
Mieleen muistuvat lapsuuden kesät. Kun olin murrosikäinen, nenää oli vaikea irrottaa kirjasta. Loma-aikaan lukeminen tuntui erityisen antoisalta, satoi tai paistoi. Kirjoista avautui mahdollisia maailmoja, joiden olemassaoloa oli osannut vain uumoilla. Kärsämäen sivukirjastoon oli turvallinen matka: se oli keidas lukujanoiselle nuorelle. Nyt tuota sivukirjastoa ei enää ole.
*
Uudessa hallitusohjelmassa kirjastoa koskeva osuus on lyhyt, aavistuksia herättävä kappale. Sen sijaan sana ’hyvinvointi’ toistuu ohjelmassa peräti 61 kertaa. Hyvinvointi on tulevalla hallituskaudella keskeisin tavoittelun kohde, mutta silti tuntuu, että sen saavuttamisen keinot on nähty kapeasti. Miksei hyvinvoinnin ymmärtäminen voisi olla kokonaisvaltaisempaa? Eikö kulttuuripolitiikka ole nimenomaan hyvinvointipolitiikkaa, jossa jokaista sivukirjastoa voi tarkastella hyvinvointilaitoksena?
Turun yliopiston Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksella tehtiin hiljattain tutkimus lukemisen ja hyvinvoinnin suhteesta. Kohteena oli ennen kaikkea ryhmässä tapahtuva lukeminen, ja vastauksia kertyi peräti 60 lukupiiriltä ympäri Suomea. Monelle vastaajalle lukeminen oli itsessään hyvinvointia lisäävä tekijä, mutta tärkeää oli myös yhdessä lukeminen, lisääntynyt sosiaalinen vuorovaikutus, joka auttoi erityisesti elämän taitekohdissa.
Lukeminen voi tuntua maailmasta eristäytymiseltä, syrjään vetäytymiseltä, mutta tosiasiassa se kurkottaa aina kohti ihmistä.
Siksi lukeminen edistää hyvinvointia.
(julkaistu Turun Sanomissa 1.7.2011)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti